Räyhä-Ralf on pahis, jonka tehtävä on rikkoa kerrostaloa pelihallin pelissä. Samalla Fixari-Felix, Jr. korjaa Ralfin rikkomat asiat, jonka jälkeen Felix saa mitallin. Ralf tahtoisi myös mitallin ja saada huomiota. Kun Ralfin pelin vuosipäivä koittaa, hän päättää lähteä kaatopaikalta kerrostalon bileisiin. Ralph huomaa ettei hänestä pidetä, jonka takia hän päättää vaihtaa peliä… Eli hän tekee Turbot!
Harvoin nähdään hyviä peliin perustuvia elokuvia. Pixarin… Eiku siis Disneyn Räyhä-Ralf on todiste siitä, että on mahdollista saada aikaan hyviä pelielokuvia. Räyhä-Ralf ei oikeastaan ole pelielokuva, koska se ei perustu mihinkään peliin. Se sijoittuu pelien sisälle ja kertoo pelihahmojen tarinasta. Lisäksi tätä on erittäin vaikea tunnistaa Disney-klassikoksi, koska kaikki tuntuu enemmän Pixarimaiselta.
Elokuva on ihanan pirteä ja värikäs. Animaatiojälki tuskin jättää ketään kylmäksi. Monia tuttuja ja vanhoja hahmoja nähtiin, mutta uudet keksityt hahmot ovat pääosassa. Käsikirjoitus on toimiva, mutta tuo Felixin ja Kersantin rakkaustarinan olisi voinut jättää pois. Räyhä-Ralfin idea saattaa muistuttaa vähän Toy Storya, mutta tällä kertaa lelut eivät herää henkiin, vaan pelihahmot. Henkiin heräämisestä – siinä kohtaa, kun Alienin ötökät alkavat riehua, alkaa homma mennä vähän liian överiksi. Silloin koko elokuvasta häviää se ”jokin”, joka piti elokuvan aiemmin kasassa. Vaikka moni muu asia elokuvassa onkin erittäin nerokosta, ennalta arvattava loppu vie ilon.
Lopusta huolimatta Räyhä-Ralf on viihdyttävä Disney-klassikko, josta ainakin Pixar-elokuvien ystävät tulevat pitämään. Kokonaisuudessa viihdyttävä ja katsottava animaatioelokuva!
