Troma-elokuvat lienevät tuttuja jokaiselle vähänkin enemmän leffoja katsoville ihmisille edes jossain määrin. Kyseisen lafkan tuotannot kun ovat nimenomaan kuuluisia läpimädistä elokuvistaan. Tunnetuimpiin tromaleffoihin lukeutuva Toxic Avenger on puhdasta ja aidointa mahdollista roskaa, kuten odotettua. Taitanee leffa olla myös eräänlainen supersankariraina, sellainen hieman rumempi versio Batmanista ja niin poispäin. Juoneltaan ja hahmoiltaan mennään ainakin vähän siihen suuntaan, lepakkoluola vain on vaihdettu kaatopaikan roskatynnyriin ja aina symppis Alfred sokeaan neitokaiseen. Tuota juu, ehkei sittenkään.
Stereotyyppinen ja koko surkean elämänsä kiusaamisen kohteena ollut nörtti Melvin muuttuu tahtomattaan epämuodostuneeksi limamöykyksi pudottuaan ydinjätetynnyriin. Muodonmuutos takaa hepulle paitsi erittäin kookkaan ja ruman ulkonäön, myös yli-inhimilliset voimat, joista on jatkossa paljon hyötyä. Entinen luihu nörtti, nykyinen monsteri ryhtyy heikkojen ja sorrettujen puolustajaksi, joka taistelee rikollisuutta vastaan kitkeäkseen koiruudet pois ja pitääkseen järjestystä yllä. Entisen elämän kiusaajat ja muut reikäpäät saavat myös ansionsa mukaan, kun hirviö kostaa aiemmat kärsimyksensä. Osaapa junttura tehdä jotain hyvääkin osoittamalla hyväntahtoisuutensa auttamalla alkuun pelokkaita normi-ihmisiä arkipäivän perusasioissa ja suojelemalla näitä jatkuvilta vaaroilta, saavuttaen kaupungin asukkien keskuudessa vahvan ja ihaillun aseman. Kolmisilmän pahin uhka löytyy tällä kertaa kaupungin johtoportaasta. Paha pormestari ei ole ollenkaan mielissään tällaisesta sankarista ja tekeekin kaikkensa jotta saisi tämän puuhat lopetettua.
Sen enempää elokuvallisia arvoja tuijottelematta leffa voi olla hyvinkin hauska ja viihteellinen katselukokemus. En kyseenalaista yhtään leffan surkeutta, täysin kamala toteutus näyttelijänsuorituksineenhan tämä on, mutta se juuri tekeekin siitä erittäin nautittavaa kamaa. Camp-arvoa leffalla on runsaasti, vaikkei tapahtumia seuratessa voi olla kyse paljoa muusta, kuin pieni pilke silmäkulmassa tehdystä humoristisesta väkivaltarainasta. Kaapinkokoinen kumiörkki teloittaa renttuja varsin ilkeillä ja raaoilla tavoilla viljellen kaikenmoista tappelua joka kulman takana. Raajoja ja ketsuppia ruiskitaan reilusti, joten gorea mielivien ei tarvitse istua kuivin suin kokoaikaa. Komediapuolikin on hyvin hallussa ja hauskat kasaribiisit säestävät taustalla mitä hulluinta menoa. Muun muassa hampurilaisravintolan nujakointi on kaikessa väkivaltaisuudessaan ehdotonta kärkikastia leffan tarjonnasta.
Nostalginen tapaus allekirjoittaneellekin, vaikka leffan valmistumisvuoden puolella meikäläistä vasta suunniteltiin. Jonain toisena ajankohtana saattaisi mielipide olla erilainen, mutta päiviteltyäni muistikuvat leffasta jokunen aika sitten, totean Toxic Avengerin olevan maailman paras roskaelokuva, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Asenneongelmaiset ja tosikot älkööt vaivautuko, muut voivat lykätä lätyn masiinaan, hörppiä tärpättiä ja vaihtaa vapaalle ”Toxien” seurassa.
nimimerkki: Lutkus
