1975, kolme poikaa, Jimmy, Dave ja Sean leikkivät kadulla Bostonissa. He kaivertavat nimensä sementtiin, kunnes poliisia esittävä mies pakottaa Daven autoon. Dave katoaa neljän päivän ajaksi, mutta hänet löydetään vihdoin ja viimein.
20 vuotta myöhemmin kolmikko on kasvanut aikuisiksi ja asuvat edelleen Bostonissa, mutta eivät ole enää missään väleissä. Davella (Tim Robbins) on pieni poika ja vaimo, muttei ole toipunut niistä neljästä päivästä ollenkaan. Jimmy (Sean Penn) omistaa pienen kaupan ja on kolmen tytön isä. Seanista (Kevin Bacon) on tullut poliisi, jonka vaimo on häipynyt toisen miehen luokse.
Myöhemmin yksi Jimmyn tyttäristä löydetään kuolleena ja Davesta tulee pääepäilty. Sean alkaa tutkia tapausta yhdessä parinsa Whitey Powersin (Laurence Fishburne) kanssa.
Elokuva on Eastwoodin kautta aikojen uljain tekele ja puoleensa vetävä kokonaisuus, joka toimii erittäin hyvin sekä kirjana että elokuvana. Juoni on omaa luokkaansa, eikä käsikirjoituskaan tee poikkeusta. Tämä on oiva esimerkki siitä, kun menettää esim. jonkun läheisensä, josta ei ehkä koskaan pääse yli. Myös ohjaus ja dialogi ovat elokuvan parasta antia, kuten erilaiset kohtaukset, joista mainittakoon näyttelijöiden väliset keskustelut ja lopussa tapahtuva paraati.
Eastwoodia saa ylistää kekseliäistä näyttelijöistä, jotka hän on valinnut. Etenkin Penn-Robbins-Bacon trio on elokuvan valopilkku. Eastwood on maininnut kolmikon olleen hänen ensimmäiset vaihtoehdot elokuvaa varten. Marcia Gay Harden on Daven vaimona ihan pätevä henkilö, joka kuitenkin jää heikoimmalla tasolla Daven varjoon. Fishburne osaa hoitaa hommansa äärimmäisen tarkasti, pysyen ajan tasalla koko elokuvan ajan. Laura Linney on
Hardenin tavoin pätevä tapaus, mutta välillä hänen suoritustaan on vaikea arvioida.
Elokuva oli ehdolla kuuteen Oscar-palkintokategoriassa (paras elokuva, ohjaus, miespääosa (Penn), miessivuosa (Robbins), naissivuosa (Harden) ja sovitettu käsikirjoitus), joista Penn ja Robbins voittivat omat kategoriansa. Lisäksi he voittivat Golden Globen roolisuorituksistaan.
Kokonaisuutena Menneisyyden ote on loistava yhdistelmä mysteeriä, ihmissuhteita, draamaa ja trilleriä. Ajatuksiakin kertyy paljon ja kysymyksiä siihen, että kuka se murhaaja oikeasti on. Mitä tulee elokuvan käsikirjoitusta laatineeseen Dennis Lehaneen, täytyy todeta, että Menneisyyden ote voi hyvinkin olla hänen uskottavin ja koskettavin romaani, mitä hän on ikinä valmistanut.
