Tavallisia ihmisiä voitti aikoinaan jopa neljä Oscaria. Ne tulivat Timothy Huttonin vahvalle roolisuoritukselle, Redfordin loistavalle ohjaukselle, sovitetulle käsikirjoitukselle ja sitten vielä pokattiin se parhaankin elokuvan pysti. Väittäisin, että nuo palkinnot olivat suurimmalta osin ansaittuja, mutta muut ihmiset saavat olla muutakin mieltä. Vaikka tuollaista arvostusta Redfordin debyyttiohjaus saikin osaksensa, niin jostain syystä se on jäänyt nykyisin aika vähälle huomiolle, ainakin täällä Suomessa.
Tarinahan kertoo nimensä mukaisesti tavallisista ihmisistä eli Jarrettien perheestä. He ovat tavallinen perhe, isä Calvin (Sutherland), äiti Beth (Moore) ja poika Conrad (Hutton). Perheen esikoinen, Buck, kuoli veneretkellä, mutta nykyisin perhe näyttää olevan hyvin kasassa. Conrad on päässyt vähän aikaa sitten pois sairaalasta, jonne hän joutui itsemurhayrityksensä takia. Nykyisin hän käy tohtori Bergerin (Hirsch) luona kahdesti viikossa, sillä hän haluaa hillitymmäksi ihmiseksi. Koulussa Conradilla näyttäisi menevän hyvin, on kavereita, uimaharrastus ja ihastuksen kohdekin. Calvinilla menee työssään ihan kiitettävästi, eikä Bethkään ehdi elämäänsä valittelemaan golf-harrastuksen ohella. Perheen sisäiset kuviot eivät kuitenkaan ole ihan kohdallaan. Bethillä ja Conradilla on aika tulehtuneet välit, edes yhteistä valokuvaa ei voi ottaa, eikä poika saa auttaa äitiään kattamaan pöytää. Calvin vain haluaa ymmärtää poikaansa, mutta yrityksistään huolimatta hommat eivät suju aina hänen haluamallaan tavalla.
Täytyy kyllä myöntää, että Redford on todella taitava ohjaaja, ei voi valittaa. En arvosta tyyppiä kovasti näyttelijänä, mutta ohjaajana jätkä on loistava. Tarina kerrotaan sujuvasti, ilman minkäänlaisia jumittumisia tai epäselvyyksiä. Ilmapiiri on hyvin elämänmakuinen, hahmot ovat syviä ja elokuva on kerta kaikkiaan todella hyvä. Jopa Donald Sutherland pääsi melkein pois yök-listaltani.
Aika paljon elokuva luottaa näyttelijöihinsä, mutta eipä siinä mitään, kun jokainen hoitaa hommansa kunniakkaasti läpi. Mielestäni pääosassa oleva Timothy Hutton voitti sivuosa-Oscarin vahvasta roolisuorituksestaan surevana Conradina ja mielestäni pysti oli ihan ansaittua tavaraa. Mary Tyler Moore on myös hyvä perheen äitinä, eikä Donald Sutherland tavalliseen tapaansa ärsyttänyt, vaan näytteli pahuksen hyvin perheen tukipilaria. Taksi-sarjasta tuttu Judd Hirsch on mainio Conradin psykiatrina, josta tuli mieleeni ihan Robin Williamsin roolisuoritus Good Will Huntingista.
Näyttelijä-, käsikirjoitus-, ohjaus- ja musiikkipuoli näyttäisivät olevan kaikki kunnossa. Liikuttava pieni tarina tavallisista ihmisistä on todella hyvin kerrottu. Edes pieni sentimentaalisuus ei häirinnyt ja lajityypin tavallisimmat kliseet oltiin jotenkin onnistuttu välttämään. Tällaisista minä vaan pidän, hyvää tarkoittavat laatudraamat ovat aina ihan paikallaan.
