Ei ihme että Barbara (Judith O´Dea) on kauhuissaan. Hän on juuri nähnyt veljensä kuoleman. Kaiken lisäksi häntä jahtaa verenhimoinen zombie. Barbara pakenee zombieta autiolta vaikuttavaan maalaistaloon, josta löytyy muitakin eläviä ihmisiä (+ yksi kuollut) – Ben (Duane Jones), Harry (Karl Hardman) ja Helen Cooper (Marilyn Eastman) ja heidän Karen-tyttärensä, Tom (Keith Wayne) ja Judy (Judith Ridley). Heille tulee riitaa, miten tilanteesta selviydyttäisiin. Ben yrittäisi pakoa jollain keinolla, kun taas Harry kannattaa linnoittautumista talon sisään. Ihmisten yhteistyön pätkiminenkään ei yhtään helpota tilannetta.
Night of the Living Dead mullisti aikoinaan kauhugenren: sankari (Ben) oli musta, väkivaltaa oli runsaasti, eikä kaikki välttämättä päättynyt onnellisesti, ja lisäksi elokuva oli todella realistinen. Realismi luo elokuvaan hienoa tunnelmaa, mutta tunnelmaa syö reilusti liika hidastelu. Hidas etenemistahti luo myös hienoa ahtaanpaikankauhua, mutta osittain myös pilaa tunnelmaa, niin että välistä alkaa unettaa.
Muuten kaikki toimii. Näyttelijäntyö on loistavaa, etenkin Karl Hardman ja Duane Jones ovat loistavia, eikä kukaan ole huono. Statistit (zombit) tekevät myös mahtavaa työtä. Tom Savinin maskeeraus ei ole vielä niin loistavaa kuin seuraavissa osissa, mutta zombit näyttävät silti vakuuttavilta. Elokuvan maineesta huolimatta se ei ole kovinkaan raaka, eivätkä sisäelimet sun muut edes näytä mustavalkoisina niin yököttäviltä. Pelottavakaan leffa ei onnistu olemaan, mutta jännitystä se luo kyllä. Ja oikeastaan elokuvan tarkoitus tuntuu olevan enneminkin herättää pohdintaa, ovatko ihmiset sittenkään pahempia kuin zombit, kuin pelottaa.
George A. Romeron ohjaus on mahtavaa ja lopputwist on ikimuistoinen. Elokuva vaatii aika paljon ajattelua, ja sisältää mahtavaa ihmiskuntakritiikkiä, mutta se on silti myös viihdyttävä. Tai no, paikoitellen vähän tylsä, mutta muuten viihdyttävä.
