Konkarinäyttelijä Al Pacinon ja Jon Avnetin polut risteävät jälleen. Kaksikko teki yhdessä pitkästyttävän ja menosuuntansa hukanneen toimintatrillerin 88 minuuttia (2007) ja vuonna 2008 ilmestyi suurella odotuksilla varustettu Oikeuden kasvot. Näyttelijäpääkaksikko selittää jo kaiken. Kun samassa leffassa ovat sellaiset konkarinäyttelijät kuin Al Pacino ja Robert De Niro, on takuuvarmaa, että elokuva herättää tavalla tai toisella huomiota. Suuren yleisövyöryn puolelleen saanut teos on harmittavasti liian hätäisesti väserretty pettymys, joka tuntuu olevan kaupallisempi mainoshuttu, kuin varsinainen trilleri. Pacinon ja De Niron nimet myyvät varmasti, mutta entäpä ohjaaja Avnetin. Kun Paistetut vihreät tomaatit (1991) on herran ainoa meriittiteos, voi nimi kuulostaa varsin oudolta monien korviin.
Turk (De Niro) ja Rooster (Pacino) ovat palanneet. Yli 30 vuotta yhdessä työskennellyt kyttäpari saa melkoista iltapäiväpurtavaa, kun Nykissä jyllää omalaatuinen sarjamurhaaja, joka murhaa vankilaa välttäneitä rikollisia ollen näin salaperäinen ja hyvää tahtova kostaja. Imago kusee täysin, kun sarjamurhaajalla onkin piileviä runoilijankykyjä. Proust-tappaja ei tunnu hyytävän pelottavalta hahmolta, vaan ennemminkin kolkolta kokonaisuudelta, josta huokuu teennäinen mysteeriys. Kuka onkaan salaperäinen sarjamurhaaja? Paljastetaanko katsojalle koko roska heti alussa vai onko kyseessä salaperäinen juoni? Katso tai jätä katsomatta, vastaus on aika ennalta-arvattava.
Paperilla kaikki näyttää paremmalta, eikös niin ole totuttu sanomaan. Sama pätee Avnetin elokuvaan. Juoni kuulostaa varsin mielenkiintoiselta ja jopa runoilijasarjamurhaajaidea luo mystistä jännitystä. Kuitenkin kun totuuden hetki lähestyy, koko kokonaisuus kusee totaalisesti ja kaikki jännältä tuntuneet ennakko-asetelmat valuvat kuin pissa viemäriin. Koko elokuvasta paistaa läpi hätäpaskan ja kehnon toteutuksen leima pahasti läpi. Avnet ei saa hahmoihinsa syvällisyyttä ja kaikki elokuvan tapahtumat tuntuvat jälkeenpäin hyvin merkityksettömiltä. Lopputwisti – jonka piti olla ”Epäillyt-tyylinen” shokeeraavan yllättävä käännekohta – onkin vain kehnosti toteutettua ja melko ideattomalta tuntuvaa vanhan toistoa ja kopiointia. Loppuratkaisu ei yllätä, sillä vaikka Avnet yrittää hämätä puolionnistuneesti katsojaa, on oikean tappajan henkilöllisyys melko helppo selvittää elokuvaa tutkimalla.
Jotain pientä jännityksen ja toiminnan omaista tunnemaailmaa hyväksi käyttävä Avnet saa sentään luotua elokuvallensa synkän tunnelman. Kun kokenut konkaripoliisikaksikko pui oikeuden vuotavia aukkoja ja niistä läpipääseviä, tuomitsemattomia rikollisia, saa pienimuotoinen satiiri jopa katsojan osittain vakuuttuneeksi. Vielä kun hahmot puhuvat omankäden oikeuden toteuttamisesta ja siitä onko se sallittavaa vai ei, saa elokuva täysin uuden suunnan. Umpikuja tulee yllättäen vastaan, kun Avnet alkaa taidottomasti lisäilemään tarinaan pieniä sivumotiiveja ja epämääräistä tunnehömppää. Miksi piti mennä yrittämään liikoja, jos kyvyt eivät riitä?
Al Pacino & De Niro kaksikko on tosiaankin sieltä karismaattisimmasta päästä. Monissa huippurooleissa vaikuttaneet näyttelijät saavat esitettäväksi kaksi, todella huonosti kirjoitettua hahmoa. Avnet ei luultavasti jaksanut syventyä hahmoihin ja lisäsi ne vain tarinaansa, jotta saisi juonellensa objekteja soveltajiksi. Pacino sentään saa aikaan karismaattista ilmeilyä ja jotain sidosta katsojan ja hahmonsa välille, mutta De Niro on harmittavan vaisu roolissaan. Tämä johtuu ehkä hänen naurettavasta hahmostaan, joka on kuin tunteeton, moraaliton ja työhönsä kyllästynyt tusinakyttä. Missä on kaikki se coolius ja sankarillisuus, mikä sopisi hänen hahmolleen? Katsojan mieliin eivät Turk ja Rooster mitä todennäköisimmin jää, kiitos Avnetin turhan hätäilyn.
Kokonaisuutena varsin kylmäksi jättävä ja teennäisen yrmyä äijäelokuvaa esittävä tusinamysteeripaukku ei saa varsin mitään aikaan hätäisellä toteutuksellaan ja vuotavalla kokonaisuudellaan. Puolivälissä elokuva vaikuttaa varsin pätevältä oikeus-satiirilta, mutta lopun jännitysosuus on kaikessa ennalta-arvattavuudessa varsin tökeröä ja läpimätää huttua.
