Tom Powers (Cagney) joutuu jo pikkuriiviönä huonoon seuraan, ja kasvaa pahaksi pojaksi. Velipoika Mike (Cook) on tämän totaalinen vastakohta, mutta äitimuorilta (Mercer) riittää rakkautta molemmille. Yhteiskunnan vihollinen on ihmissuhdedraaman lisäksi jonkinasteinen gangsteriraina – ja hönön tuntuinen opetusleffa.
Yhteiskunnan vihollinen oli vuonna 1931 melkoisen rankkaa kamaa, joten useissa maissa se pistettiin peräti pannaan. Nykytöllääjän silmin katseltuna pläjäyksen pampam-meininki ei kummemmin säväytä, mutta välttää kuitenkin tahattomat koomisuudet. Cagney loistaa pääroolissaan, ja sivuhahmotkin ovat hahmoihinsa istuvat. Mercer nähdään tässäkin leffassa herttaisena äitsykkänä. Hih.
Ihan lupsakasti starttaava juoni käy keskivaiheilla tapahtumistaan huolimatta tylsähköksi, ja 83 minsaa tuntuu kumman pitkältä. Leffan pelastaa kuitenkin se ihan viimeinen skene – yhäkin järkky ja ainutlaatuinen loppuratkaisu. Ja vielä tämän jälkeen ruutuun tulee hömppä, kornisti moraalinen varoitusteksti. Pahus sentään, siinä latistui yksi leffahistorian hienoimmista lopetuksista.
Yhteiskunnan vihollinen on tärkeä leffa, josta välillä kyllä pitääkin ihan kympillä. Muutama loistokas idea on mukana, ja toteutus hanskassa… kummasti vaan ajatus harhailee keskivaiheilla. Sääli – tässä filkassa aistii nimittäin meikäläisen kaltainen peelokin jotain suurta.
