Olen aina pitänyt kreisikomedioista ja parodioista, ja koska Hei, me lennetään! on sekä kreisikomedia että parodia, en mitenkään voinut olla ostamatta sitä. Kun aloin katsomaan Hei, me lennetään! -leffaa, odotukseni olivat lievästi sanottuna todella korkealla, sillä kyseistä pätkää on hehkutettu paljon ja sitä on sanottu jopa maailman parhaimmaksi komediaksi. Sanoinkuvaamattoman valtavia ennakko-odotuksia kasvattivat vielä Leslie Nielsenin mukana olo, ja se että kyseinen elokuva oli aikoinaan kuuluisan ZAZ-tiimin (David Zucker, Jim Abrahams, Jerry Zucker) ponnahduslauta kuuluisuuteen. Mutta miten tässä nyt sitten lopulta kävikään?
Kerrataan juoni vielä lyhyesti. Ted Striker (Robert Hays) on entinen toisen maailmansodan lentäjä-ässä, jolla on muitakin huolia kuin lentopelko. Hänellä on nimittäin lemmenhuolia tyttöystävänsä Elainen (Julie Hagerty) kanssa, joka toimii lentoemäntänä. Elaine haluaa ottaa vähän aikalisää suhteelle, mutta Ted tunkeekin väkisin mukaan lennolle. Mutta kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan, kun matkustajien lisäksi kaikki lentäjät sairastuvat vakavasti kesken lennon.
Hei, me lennetään! parodioi tunnetusti 70-luvun elokuvia, pääasiassa Zero Hour -nimistä elokuvaa, jossa juoni on hyvin samankaltainen kuin tässä. Muista elokuvista, kuten Tappajahaista, Saturday Night Feveristä ja jopa Pinocciosta löytyy vitsejä, mutta harvinaisen vähän. Puoliakaan näistä leffoista en ole nähnyt, joten varsinaisia ahaa-elämyksiä tämä ei tuottanut ollenkaan. Mutta onneksi parodiointi jää enemmänkin taka-alalle, kreisihuumorin viedessä voiton.
Vitsejä on paljon, mutta valitettavasti suurin osa on täysiä huteja. Ilmeisesti siksi, että ne vaativat liikaa ajattelua. Nauruhermot eivät revähtäneet elokuvan aikana kertaakaan, vaikka potentiaalia olisi kyllä ollut paljonkin. Esimerkiksi kulttuurivitseihin olisi voitu panostaa enemmän ja niitä olisi voitu hioa, sillä lentokoneessa elokuvan aikana nähdyt erilaiset ihmiset, kuten nunnat, hauskaa slangia puhuvat tummaihoiset ja buddhalaiset ym. eivät puoletkaan pääse oikeuksiinsa ja heistä ei edes yritetä repiä mitään hauskaa irti.
Ja koska Hei, me lennetään! on ZAZ-tiimin tekele, siinä nähdään ovelaa ja piristävää sanailua àla Leslie Nielsen. Myös muiden hahmojen dialogi toimii hyvin ja se on hilpeää. Nielsenin lisäksi myös toinenkin komedialeffojen veteraani Lloyd Bridges nähdään lausahtelemassa huvittavia vitsejä. Julie Hagerty on roolissaan aluksi siedettävä, mutta myöhemmin neidin ”liian lempeä” ja vaisu ininää muistuttava ääni alkaa ärsyttämään. Leffan aikana vilahtaa myös hauskassa cameo-roolissa esiintyvä ammattikoripalloilija Kareem Abbul-Jabbar perämies Robert Murdockina.
Koko leffan keston ajan pokkailmeen pystyy pitämään hyvin lopputeksteihin saakka, vaikka parissa kohdassa meinaa pakostikin purskahtaa nauruun. Mutta sitten kun lopputekstit koittavat, tulee heti ajateltua, että leffan aikana ei tullut hirnahdettua ollenkaan, mutta silti hyvien näyttelijöiden ja ovelan dialogin muodostama kokonaisuus kannattelee elokuvaa hyvin loppuun asti. Parempia vitsejä kyllä odotin, mutta kokonaisuus pelastaa niiden puutteen.
