Kuvan kaunis kuvaus kananlennoksi jääneen yhtyeen taipaleesta.

23.9.2007 12:14

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Control
Valmistusvuosi:2007
Pituus:121 min

Tämän vuotisen R&A:n avajaiselokuvana toimi kulttimaineesen nousseen Joy Division -yhtyeen solistin elämästä kertova elokuva, Control. Elokuvakin on kirinyt maailmalla jo pienen kultin, joka on täysin ymmärrettvää, sillä kyseessä on kuvan kaunis kuvaus kananlennoksi jääneen yhtyeen taipaleesta.

Eletään 70-lukua Englanissa. Aikaa jolloin koettiin musiikillinen vallankumous. Ian Curtis on nuori, mutta hyvin lupaava laulaja, joka löytää itselleen bändin. Pian yhtye alkaa saamaan mainetta, ja keikkaa pukkaa paljon. Samalla Ian menee naimisiin ja saa lapsen. Vaimo jää yksin kotiin, Joy Division kiertää klubeja. Julkisuuden aiheuttamat paineet alkavat olla liikaa Ianille, eikä tilannetta helpota pahentuva epilepsia. Vielä, kun mies huomaa avioliittonsa olevan virhe, on hän ajautunut surullisen kuuluisaan umpikujaan.

Ohjaaja Anton Corbijn hengasi aikanaan Joy Divisionin kanssa, ja siksi elokuva onkin niin onnistunut. Hän on selkeästi tiennyt miten asiat pitää tehdä. Kuvaus on valokuvamaista, jota mustavalkoisuus pukee täydellisesti. Itse tarinaan on sekoitettu ohjaajan mukaan ripaus fiktiota. Hommassa on kuitenkin niin realistinen tunnelma, ettei fiktiohetkiä pysty arvaamaan.

Näyttelijöistä Ian Curtisin roolissa loistaa Sam Riley, joka on onnistunut kaapaamaan Curtisin loistavan lavakarisman valkokankaalle. Muutkin bändin jäsenet ovat hyviä. He vain jäävät Rileyn roolisuorituksen jalkoihin, mutta ymmärtäähän, sillä pääasiallisesti elokuva kertoo tarinan Curtisin näkökulmasta. Curtisin vaimoa esittävä Samantha Morton on myös loistelias, ja kantaa suuren vastuunsa hyvin.

Elokuvan vahvinta osa-aluetta edustaa kuitenkin musiikki. Joy Divisionin musiikki on tunnetusti melankolista, mutta silti rennon letkeää. Musiikkia on elokuvassa paljon, ja käsittääkseni näyttelijät vastaavat itse esityksiensä äänipuolseta. Jos näin on, niin siinä he onnistuvat mainiosti. Muutenkin klubeilla heitetyt keikat vievät mukanaan, ja niitä olisi toivonut elokuvaan enemmän.

Control saattaa olla hankalasti tulkittava elokuva, jos ei tiedä paljon Joy Divisionista. Onkin suositeltavaa tarkistaa faktoja vaikka netistä tai jostain muusta tiedonlähteestä, niin ei mene inside-läpät ohi korvien.

nimimerkki: Tumppimies

Arvosteltu: 23.09.2007

Lisää luettavaa