Useiden lyhytelokuvien ohjaajana ja käsikirjoittajana mainetta kerännyt Ari Aster on myös päässyt kokeilemaan taitojaan ensimmäisessä kokoillan elokuvassa Hereditary-Pahan Perintö. Viime vuoden mainion Jordan Peelen debyyttiohjauksen (Get Out) tavoin Ari Aster astelee kerralla elokuvamaailmaan elokuvalla joka jättää hetkeksi aikaa erikoisen fiiliksen. Sundance elokuvafestareilla ensi-esityksen saanut Hereditary-Pahan Perintö sai jotkut katsojat aidosti hämmentyneiksi ja nyt tämä painostava painajainen saapuu laajempaan levitykseen.
Päältäpäin tavalliselta vaikuttavaa Grahamin perhettä äiti Annie (Toni Collette), isä Steve (Gabriel Byrne), heidän lapsia Peter (Alex Wolff) ja Charlie (Milly Shapiro) on kohdannut suru kun isoäiti on menehtynyt. Charlie on ottanut mummin kuoleman hyvin raskaasti. Annie yrittää selvitä tilanteesta rakentamalla pienoisnukkeja tulevaa näyttelyä varten ja Peter viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta Charlie syrjäytyy entistä enemmän ja purkaa tunteensa erikoisiin piirrustuksiin. Pian Grahamin perheen ympäriltä alkaa paljastua asioita joita ei pitäisi olla olemassakaan ja välillä tuntuu kuin isoäiti olisi edelleen hengessä mukana.
Hereditary-Pahan Perintö on painostavan pahaenteinen kauhudraama joka ei päästä katsojaansa piinaavasta otteesta helpolla irti. Ari Aster kuljettaa tarinaa varsinkin alkupuolella verkkaisen hitaasti, mutta osaa kyllä ottaa pari odottamatonta niskalenkkiä tarinan hahmoista ja katsojasta yhtä aikaa ja kiristää tunnelmaa melkoisen voimakkaaksi mitä pidemmälle tarinassa mennään. Varsinkin viimeiset kohtaukset kuvineen jäävät mieleen hetkeksi aikaa kummittelemaan. Kauhuelokuvien perinteiset äkkisäikäytykset loistavat lähestulkoon poisolollaan. Hereditary-Pahan Perintö luottaa juuri siihen asiaan minkä katsoja näkee ja kokee. Ari Aster vie muutaman shokkikohtauksen häiriintyneisyyden äärirajoille ja pitää huolen, että katsojalla on sopivan epämukava olotila siitä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Ari Asterin kynäilemän tarinan keskipisteenä on lähimmäisen kuoleman hyväksyminen ja siitä toipuminen. Ari Aster osaa yhdistää toimivan perhedraaman sysisynkkään hiljalleen avautuvaan kauhukertomukseen repäisevän tehokkaasti. Ari Aster on saanut aikaan 1970-1980 lukujen taiteessa tehtailtujen kauhuelokuvien hengessä ja William Friedkinin, Roman Polanskin ja Brian De Palman ohjaajien välimaastossa kulkevan kauhudraaman. Ari Asterin ohjaamia lyhytelokuvia kuvannut Pawel Pogorzelskin muutama visuaalisesti hieno kuvaus nukketalon näkökulmasta tuo pari kertaa kylmän tunnelman suoraan iholle.
Hereditary-Pahan Perintö elokuvan voimakkain tunnelmanluoja on näyttelijäsuoritukset. Toni Collette on erinomainen todellisille hämärän rajamaille äitinsä kuoleman vuoksi joutuvana Anniena. Gabriel Byrne tekee myös hyvän roolin perhettään loppuun asti järjissään pitävänä isänä. Alex Wolff on myös mainio erikoisten asioiden keskelle joutuvana Peterinä. Milly Shapiro on suorastaan hyytävän pätevä hieman syrjäytyneenä Charliena. Ann Dowd piipahtaa kuvissa salaperäisen ystävällisenä Joanina.
Kokonaisuutena Hereditary-Pahan Perintö on kuin yksi suuri pahaenteisen maltillisesti rakennettu kauhukohtaus ja viime aikojen mieleenpainuvimmista debyyttiohjauksista.
