Nikki Grace (Laura Dern) saa oudon vierailijan, joka kertoo hänen saavan uuden roolin ja muutamia muitakin häiritseviä yksityiskohtia. Ennustus ilmenee oikeaksi ja elokuvan kuvaukset alkavat. Elokuvan ohjaa Kingsley (Jeremy Irons) ja miespääosassa on Devon Berk (Justin Theroux). Kuvauksiin valmistuessa Kingsleyn ystävä Freddie (Harry Dean Stanton) onnistuu urkkimaan että elokuva mitä he alkavat tehdä perustuu puolalaiseen keskeneräiseksi jääneeseen elokuvaan. Kuvauksia jatketaan ongelmista huolimatta ja on varsin selvää että Nikkin kohdalla todellisuudentaju alkaa rakoilla ja todellisuus emuloida elokuvaa mitä he kuvaavat. Siinä menikin elokuvan melkein kolmen tunnin mitan ensimmäinen tunti ja juoni loikkaa täysin omaan suuntaansa. Välissä seurataan puolalaista draamaa minkä luulisi olevan keskeneräinen elokuva mihin viitattiin ja välissä taas teatteriesitystä missä esiintyy kolme jänispäistä henkilöä. Sekä tietysti kuullaan rankkaa monologia missä hiljainen psykiatri saa kuulla tiukkaa tarinaa.
Inland Empire on elokuva jonka nimi valittiin koska ne kuulostivat hienoilta ja kuvattiin koska David Lynch halusi kokeilla digitaalista kuvauslaitteistoa. Hän kirjoitti kohtauksen, kuvasi sen ja hiljalleen huomasi kuinka lukemattomat pienet kertomukset joita hän oli kuvannut alkoivat kasvaa yhteen ja lopputulos on absurdi, kaunis ja ajoittain hyvin pelottava elokuva. Todellisuus, aika ja merkitykset heittävät kuperkeikkaa ja ehkäpä katsoja elokuvan henkilöiden tavoin tietää mitä tapahtui, mutta ei tiedä mikä oli ennen ja mikä jälkeen ja se pistää pollan sekaisin. Irralliset kohtaukset ovat sävyltään, kuvaukseltaan ja tyyliltään kaikki erilaisia, mutta lähes pääasiallisesti vinoutuneita joko sommittelultaan tai tapahtumiltaan.
Laura Dernin ammattitaito hallitsee elokuvaa suvereenisti ja hän toimittaa jokaisen roolinsa tehokkaasti ja luontevasti. On vaikea sanoa ovatko kaikki erilaiset henkilöt sama henkilö vai joku toinen ja sillä ei loppujen lopuksi ole väliä. Suoritus on täyttä timanttia eivätkä sivuroolitkaan mitään huonoja töitä ole.
Teknisesti Inland Empire on taattua Lynchiä digitaalikuvan ollessa selkeästi rosoisempaa kuin filmi, joskin se sopii kerrontaan ongelmitta. Sisältö, tyyli ja näyttelijäsuoritukset luovat tehokkaan teknisen kokeilun. En ymmärrä elokuvasta pätkääkään, mutta silti pidän siitä. Kova pähkinä jopa Lynchin tuotannon faneille.
DVD-paketissa on paitsi elokuva itsessään ilman mitään kohtausvalikoita myös lyhyt haastattelu Lynchin kuvataiteellisesta urasnäyttelystä. Ei myöskään mikään huono maalari ole kyseessä, vaikka arvostankin enemmän elokuvaa.
