Denis Leary on kuin tehty itseään täynnä olevien mulkeroiden rooleihin, jotka heittävät kuivakkaan sarkastista läppää. Niinpä Renttu-leffan naistenkaataja Doug on juuri hänelle sopiva hahmo tulkittavaksi. Dougin ei kovin läheinen isoäiti kuolee ja nätin asianajajatytsyn sanelemin säännöin miljoonan dollarin perintö odottaisi. Ennen huikeaa perintösummaa kantaakseen Dougin tarvitsee pyytää tusinalta naisia anteeksi, että kohteli heitä aikoinaan varsin törkeällä tavalla. Tietenkin alkuun lipevä kaveri keplottelee vanhojen valloituksiensa suosioon karismallaan, mutta loppua kohden naiset alkavat olla varsin kovia paloja purtaviksi.
Juoni on romanttisista komediatekeleistä tuttua höpöhöpöä, jota on hyödynnetty useammassakin pläjäyksessä, enkä muista koska sen hyödyntämisestä olisi saatu jotain keskitasoa parempaa irti. ”Jonkun palkinnon saadakseen päähenkilön on ryhdistäydyttävä, opittava virheistään ja kasvettava paremmaksi ihmiseksi” -kaava on turvallista huttua, jonka varaan voidaan rakentaa perusvarmaa viihdettä. Rentussa olisi kyllä potentiaalia joko reippaasti yli vedetyksi rellestyskomediaksi, joka pistäisi halvalla sekä miehiä että naisia, tai sitten ihmissuhteilla leikittelemistä pohdiskelevaksi kevyehköksi huumoripitoiseksi draamaksi, mutta filmi ei oikein osaa päättää kumpaa haluaisi. Vitsit ovat kyllä alkuun aika mauttomia, mutta eivät tarpeeksi hauskoja. Loppupuolella yritetään olla vakavampia, mutta pieni suunnanvaihdos tuntuu liian päälle liimatulta ja epäsopivalta. Kokonaisuus tuntuu ihan liian hutaistulta tekeleeltä.
Pääosan vetävä karismaattinen Denis Leary on kyllä hauska koomikko ja osaava näyttelijä, joka pystyy joten kuten pitämään mielenkiintoa yllä tällaisessa vähäpätöisessä komediassa. Taitaa Leary kuitenkin olla omimmillaan tähdittäessään itse käsikirjoittamiaan ja ideoimiaan teoksia, kuten loistavia Jeparit ja Asema 62 -sarjoja. Älykkään koomikon maineessa oleva Leary tuntuu tekevän näyttelijätyönsä filmin renttuna varsin rutiinilla ja homma tuntuu enemmän työnteolta kuin kunnon eläytymiseltä. Hahmo on kuitenkin kuin Learylle tehty, mutta liian yksiulotteinen, että siitä voisi ammentaa mitään. Elizabeth Hurley (jota muuten luulin koko leffan ajan jostain kumman syystä Amanda Peetiksi, häh?) on myös ihan osaava kaunotar, mutta asianajajanaisen rooli on myös liian tylsähkö hahmokokonaisuus. Käsikirjoittaja Ken Hastings on varsin kokematon ja pääasiassa TV-töitä ohjannut Victoria Hochberg ei pysty pitämään kasassa kokopitkää elokuvaa.
Renttu on täysin harmiton elokuva, jonka katselee puolivaloilla paremman tekemisen puutteessa. Arvattavuudessaan se on mutkatonta viihdettä, jota vähän ajan päästä tuskin muistaa lainkaan. Hyviä oivalluksia ei oikeastaan ole mukana ja leffa pyörittää pääasiassa vanhoja kliseitä. Jo muutaman filmin nähnyt persoona pystyy arvaamaan lähes kaikki käänteet. Eipä pätkä pahemmin ärsytäkään mutkattomassa etenemisessään, mutta on joka tapauksessa täysin turha tapaus.
