Monestikohan Reese Witherspoon on enkelinkasvoineen ja vaaleine hiuskutreineen esittänyt kilttiä koulutyttöä houkutusten julmassa maailmassa? Tai monestikohan Mark Wahlbergistä on leivottu rintakehä paljaana kulkeva tytsyjen päiväunipoju pienillä pahislisillä?
Vastaus molempiin kysymyksiin lienee ”Monesti”. Silti jännäri nimeltä Hiipivää kauhua onnistuu vetäisemään em. asetelmasta kertakäyttökama-asteikolla toimivan seikkailun.
Reese, tuolloin 20 v., esittää juuri ja juuri sakkol… 16-vuotiasta tyttöä, josta kehitellään jo alkumetreillä tunnontarkka tapaus. Uima-allasseurana ja bestiksenä toimiva tummahiuksinen Margo (Milano) on taas kerran se blonditytön vamppaava toveri. Ja baarista löytyvä, vähintään kummastuttavat taustat omaava lihaskimppupoju tytön tuleva ihastus sekä ylitarkan isäpapan kauhu. Myöhemmissä käänteissä poitsun negatiivisen puolen saavat tuta muutkin perheenjäsenet.
Hiipivää kauhua pohtii puolittain Walkerin perhe-eloa ja isä-tytär-suhteen kehitystä teini-iän paineessa. Silti pääpaino on perinteikkäällä Eka tunti leppoisaa, toka tunti melskataan -trillerirakenteella. Ja eipä siinä mitään, kyllä Walhberg suoraan sanottuna aikamoisen kokovartalok*rvän hahmostaan loihtii. Täytyy toivoa, ettei tämä ollut niitä kuuluja tapauksia, joissa näyttelijä näyttelee oman itsensä hahmoonsa…
Jos Hiipivästä kauhusta pitää löytää jotakin ikimuistoista, niin vuoristoratakohtaus on lähimpänä kyseistä statusta. Muuten leffa porskuttaa juuri sen kertakäyttöviihdepaketin verran eteenpäin, tapattaa parit hahmot ja uuvahtaa rauhallisen lopputekstimusan soidessa työnsä tehneenä. Reese on ehtinyt kyynelehtiä sitä ennen monesti.
