2000-luvulla westerniä – rohkea veto. Varsinkin kun kyse on perinteisistä perinteisin western. On hyvä, on paha, on sheriffi ja muutama inkkarikin.
Christian Balen esittämä Dan Evans elää taloudellisen selviytymisen rajamailla ja seudun mahtiukolla on kuristusote perheen elannon tuotannosta. Vettä karjalle ei enää liru, kun patruuna on padonnut joen ja taannoista velkaa ei köyhä maatilallinen ole pystynyt luvatusti suorittamaan. Niinpä tilallisen karjarakennus toimii juhannuskokkona eräänä yönä.
Samaan aikaan alueelle tulee rieuhumaan roistojen roisto pahislaumoineen. Heidän kohteena ei kuitenkaan ole maatiloillaan riutuvat perheet vaan rahakuljetus. Dan Evans sattuu todistamaan pahisten ryöstöretkeä ja erinnäisten sattumusten kautta pahisjengin päällikkö Ben Wade (Crowe) on kiikissä ja jalkapuoli-Evans on sotkeutunut hänen kuljettamiseen Yumasta klo 15.10 lähtevän junan vankikuljetukseen. Saattomatka taitetaan tietysti ratsain ja perässä on pahiksen jengi vapauttamisaikeineen ja matkan varrella väijyvät muut vaarat.
Tarina pohjautuu Elmore Leonardin novelliin. Kirjaa en ole lukenut mutta voisin olettaa että lopputulos filminä poikkeaa hengeltään radikaalisti alkuperäistekstistä. Leffassa satiirinen huumori ei tule tyylillä esille, vaan meininki on kieli poskessa tehtyä westerniä jossa huumori ja satiiri pilkahtaa vain ajoittain. Uskoisin että lopputulos ei vastaa haluttua. Mistä sitten kiikastaa?
Syy on Christian Balessa. Hänen hahmossaan on huumoria yhtä paljon kuin rautalapiossa. Jäykähkö näyttely korostaa kurjuutta, ja hyvän ja pahan välinen suhde on rakennettu kärsijän terapiamatkaksi. Crowe sen sijaan vetää roolin johon on saatu oikeaa henkeä mukaan, samoin kuin pahisjengin pahimpaan öykkäriin – ja useisiin muihin hamoihin. Mutta ei Balen esittämään. Se on sääli sillä puujalkainen maatilallinen joka haluaa päästä ikuluuserin osasta ulos, olisi tarjonnut oivan kattauksen ironialle. Mutta kun ei. Bale on liian vakavasti liikkeellä. Ei kaikkien roolien tarvi olla harmaan vakavia luonnerooleja.
Tarina sinänsä on nähty ja kuultu useaan otteeseen. Hevos-roadmovie jossa vankia roudataan läpi inkkarilaaksojen on tuttua kauraa, kuten äijäjutustelut iltanuotiolla tai rumat kyläläiset laudoitetulla saluunaraitilla. Stoori ei olekaan tämän elokuvan pointti vaan että perinteinen western on herätetty henkiin. Armoton Eastwoodeineen painii eri sarjassa mutta keskiraskaassa sarjassa Yuma pärjäilee mojovasti. Kunhan muistaa suodatella Balea matkan varrella.
