Yhdessä tekeminen mukavassa ryhmässä lisää yleistä hyvinvointia ja nostaa parhaassa tapauksessa omanarvontuntoa, mutta voiko tämä pitää paikkansa, jos ollaan tekemisissä pornomaailman kanssa?
Zack (Seth Rogen) ja Miri (Elizabeth Banks) ovat kämppiksiä, jotka käyvät kyllä töissä, mutta eivät ota liikaa stressiä taloudenpidosta. Maksamattomien laskujen pino kasvaa, mutta vasta sähkön- ja vedenjakelun katkaisu saa ystävykset havahtumaan todellisuuteen. Vaikka onhan lämmittävä avotuli olohuoneessa romanttista, ainakin tiettyyn pisteeseen.
Ongelma on selkeä, mutta mikä on ainoa keino selvitä, jos rahaa tarvitaan äkkiä, ettei kämppä lähde alta? Vastaus on oman pornoelokuvan tekeminen, ainakin jos Zackia on uskominen. Tarvittavat taidot tuottamiseen ja kuvaamiseen löytyvät kaveripiiristä ja näyttelijöitä varten järjestetään tietenkin casting-tilaisuus. Myös pääpari haluaa tietenkin kantaa kortensa kekoon, kunhan vain on sovittu että seksi ei saa pilata hyvää ja pitkäkestoista kaverisuhdetta.
Kevin Smith on tehnyt romanttisen feelgood -elokuvan aiheena Tee-Se-Itse pornoelokuvan tekeminen. Vaikka dialogi on härskiä ja aihepiirinä aikuisviihde, on elokuva kuitenkin melko kiltinoloinen.
Seth Rogen on ehkä esittänyt enemmän tai vähemmän samaa roolia jo useissa komedioissa, mutta tässä hän on parhaimmillaan, johtuen suurelta osin muista hahmoista ja kemiasta. Rogenilla ja Banksilla nimittäin klikkaa ja lujaa. Roolitus on mennyt muiltakin osilta hyvin pulkkaan, vaikka mukana onkin enää muutama tuttu Smithin aiemmista tuotoksista. He ovat Jason Mewes ja Jeff Anderson. Mewes on varmasti kuuluisin toilailuistaan Jay and Silent Bob kaksikon nimen alla, mutta hän naurattaa ihan yksinäänkin. Traci Lords ei ole esiintynyt aikuisviihteen parissa enää pitkiin aikoihin, mutta hänen ulkoasunsa sopii kyllä pornoa käsitteleviin komedioihin hamaan loppuun saakka. Mukaan on saatu myös Katie Morgan, jonka ansiolistalta löytyy aika kunnioitettava määrä ihan oikeaa aikuisviihdettä.
Zack ja Miri puuhaa pornoo –on hyvä komedia, romanttisine mausteineen. Se ei ole Smithin parhaimmistoa, mutta kuitenkin hauska, sujuvasti etenevä ja täynnä sydäntä. Dialogia on paljon ja se naurattaa. Parasta on kuitenkin ryhmän dynaamisuus, melko varma voi olla siitä, että näyttelijöillä on ollut hauskaa tätä elokuvaa tehdessä.
