Takashi Miikeä on aasialaisleffoja paljon katsovien keskuudessa ylistetty ja kehuttu. Miehen uusimpiin teoksiin lukeutuva One Missed Call oli mahdollista käydä katsomassa ihan kankaalta asti, joten käytettiinhän sekin pois. Miiken aikaisemmista leffoista Ichi the Killer on ainoa elokuva, jonka voin tunnustaa nähneeni kokonaan. Suht skitsoa kamaa loppujen lopuksi, sadistista menoa alusta loppuun asti. One Missed Call sen sijaan ei niin rankka pätkä ollut, eikä myöskään kovinkaan erilainen tai mitenkään massasta poikkeava. Eipä tämä muutenkaan tainnut perusmiikeä olla.
Itse käsikirjoitus on tavallinen kuin mikä ja hieman samankaltainen kuin aikaisemmin markkinoille ilmestyneessä japanilaisessa kauhuleffa Ringussa. Tällä kertaa asioita ollaan hieman muuteltu ja raina eroaa esikuvastaan hienokseltaan, vaikka monia yhtäläisyyksiä tarkempi katsoja voi leffan kuluessa bongailla. Leffan alku lupailee ihan tunnelmallista tavaraa. Eräs ystäväporukka istuskelee tuikitavallisessa kuppilassa nauttien toistensa seurasta, kunnes alkaa tapahtua jotain outoa. Puhelimet alkavat soida kummallisten luritusten tahdissa ja ne lupaavat omistajiensa kuolevan lähitulevaisuudessa. Eipä mene hetkeäkään kun nuoria alkaa kuolla vähintäänkin erikoisten tapahtumien seurauksena. Tästä päästäänkin itse asiaan. Eräs ystäväporukan jäsenistä huolestuu suunniltaan ja ryhtyy selvittelemään ystäviensä kuolemia ja niiden syitä. Hänen seuraansa lyöttäytyy myöskin kummallisen puhelinsoiton seurauksena siskonsa menettänyt miekkonen ja homma saadaan kulkemaan Miiken ohjastamana.
Leffan tekninen toteutus on hyvää laatua. Miike todistaa olevansa ihan näppärä ohjaaja, joka näyttää osaavansa loihtia ruudulle muutakin kuin järjetöntä silpomista tai toinen toistaan kummallisempia viritelmiä. Kässäri on vain niin tavallinen, ettei se sisällä juurikaan mitään uutta tai mielenkiintoa ylläpitävää. Toki Miike pelastaa jonkun verran onnistuen luomaan paikoin hyvän tunnelman, käyttäen apuna kolkkoja ruumishuoneita ja muita värikkäitä tapahtumapaikkoja. Muutamat toimivat säikkykohtaukset äänimaailmoineen onnistuvat tehtävässään ja kauhukuvat ovat vinkeän näköistä katseltavaa, mutta siihen se sitten jääkin. Kauhuelokuvien pahin vaiva on tälläkin kertaa läsnä, raina kun ei onnistu oikeastaan missään vaiheessa kunnolla pelottamaan, vaikka yritystä kovasti onkin. Välillä lipsutaan muutenkin tahattoman komiikan puolelle, ellei tähän sitten olla tarkoituksella haettu jonkin sortin mustaa huumoria mukaan, tiedä häntä. Tulkinnanvaraa leffa kuitenkin jättää, loppupuoli ei ole selkein mahdollinen ja se pakottaa hieman vaivaamaan aivonystyröitä, siitä pientä plussaa.
Kyllähän tällaisen tasapaksun kauhuleffan kerran katseli, mutta liiaksi kellon vilkuiluksi tahtoi mennä. Pitkästyttävä kokonaisuus, joka ei aivan täysillä jaksa puksuttaa missään vaiheessa. Kyllä se Ringu parempi ja toimivampi tapaus on, jos joku näiden kahden vaihtoehdon välillä poukkoilee.
nimimerkki: Lutkus
