Bambi meets Godzilla on Marv Newlandin luoma lyhyt animaatioelokuva. Ei pidä antaa sen valmistumisvuoden (1969) ja keston (2 min.) vaikuttaa ennakkoluuloihin sitä kohtaan. Sen musta ja jopa brutaali huumori on vieläkin erittäin toimivaa ja siihen kahteen minuuttiinkin on saatu enemmän tunteita ja ajatuksia herättävää sisältöä, kuin moneen nykypäivän kokopitkään elokuvaan.
Samalla kun se asettelee vastakkain kaksi legendaarista hahmoa eli Disneyn tutuksi tuoman metsäkauris Bambin ja Japanin ylpeyden, mutanttilisko Godzillan. Voi siitä löytää myös paljon ”sanomaa” ja siitä voi tehdä loputtomasti eri tulkintoja. Esimerkiksi sen voi nähdä yhteiskunnallisena kannanottona siitä miten pienet poljetaan suurten jalkoihin. Onko se sittenkin ”vain” Disneyn vastaista propagandaa? Vai jopa vastalause koko länsimaista kulttuuria kohtaan?
Bambi meets Godzilla on toteutukseltaan todella pelkistetty. Siinä ei ole mitään turhaa tai ylimääräistä. Se on tehokas, ahdistava ja samalla kuitenkin humoristinen. Bambi on hienosti piirretty ja sen liikkeet ovat sulavasti animoitu. Godzillan jalan muoto on hieman outo. Sen nilkka on aika paksun näköinen ja muutenkin jalka on aika ”tönkkö”, mutta mistäpä minä tiedän minkä näköinen Godzillan jalan kuuluu olla ? (Kaikki 29 elokuvaa ovat toistaiseksi näkemättä.)
Musiikki on todella hyvin valittu. Alun pianon pimputus antaa fiiliksen että kaikki on turvallista ja lopun venytetty sointu taas tehostaa juonen yllättävää käännettä. Väärästä musiikki valinnasta olisi voinut saada käsityksen, että koko tapahtuma onkin vahinko. Onhan Godzilla ollut elokuvissaan välillä hyvä, välillä paha ja joskus jotain siltä väliltä. Loppua on muutenkin tietoisesti venytetty ja annettu näin katsojalle aikaa miettiä näkemäänsä.
Bambi meets Godzilla on saanut pari jatko-osaa ja uusinta versiota joissa ei kuitenkaan Marv Newland ole ollut mukana. Jatko-osat Son of Bambi meets Godzilla (1999) ja Bambi’s Revenge ovat näistä varmaan onnistuneimmat. Tosin jälkimmäistä en ole vielä nähnyt. On kuitenkin vaikea uskoa että se yltäisi esikuvansa ja innoittajansa tasolle.
Alku- ja lopputeksteissä on huumoria mukana. Kannen/julisteen kuva on pahasti spoilaava, mutta ilmiselvän tapahtuman nerokas toteutus yllättää silti. Kaikkien animaatioelokuvien ystävien pitäisi nähdä tämä ja vieläpä useaan kertaan.
