Ei varmaan ole ketään, joka ei rakastaisi kunnon seikkailuelokuvaa, jossa on vauhtia, vaaroja, näyttävää toimintaa, kiehtovia ympäristöjä, karismaattinen sankari, kieroja roistoja, kaunis nainen sankarin lemmittynä, sekä mukaansa tempaava kiehtova tarina. Näiden edellä mainittujen osa-alueiden täydellinen yhdistelmä on George Lucasin kehittämä ja tuottama sekä ystävänsä Steven Spielbergin ohjaama seikkailuelokuvien ylväs klassikko Kadonneen aarteen metsästäjät (Raiders of the Lost Ark, 1981). Se esitteli elokuvayleisölle yhden elokuvahistorian suosituimmista toimintasankareista, seikkailevan arkeologian professorin nimeltään Henry ”Indiana” Jones, Jr., jota näytteli Star Wars -elokuvistakin tuttu Harrison Ford.
Elokuva sai alkunsa Lucasin ideasta, jossa stetsonhattupäinen, nahkatakkiin pukeutuva ja ruoskaa heiluttava Indiana Smith -niminen seikkailija-arkeologi etsii salaperäisiä aarteita ympäri maailmaa. Spielbergiä oli taas alkanut kiehtoa paljon natsi-Saksaa johtaneen Adolf Hitlerin kova pakkomielle muinaisaarteita kohtaan, että hän alkoi nähdä tämän aiheen mahdollisena elokuvaideana. Lisäksi Spielberg oli joutunut aiemmin kokemaan pettymyksen, koska hän ei saanut tilaisuutta ohjata edes yhtä James Bond -elokuvaa, mistä hän oli unelmoinut pitkään. Lucas sitten lohdutukseksi keksi ehdottaa hänelle omaa ideaansa Bond-leffan korvikkeeksi ja herrat keksivät vielä yhdistää tarinaansa Spielbergiä kiehtonut aihe Hitlerin pakkomielteestä aarteisiin, jolloin natsit keksittiin tarinan roistoiksi. Elokuvantekijä Philip Kaufman ehdotti elokuvan aarteeksi Liiton Arkkia, koska hän oli perehtynyt siihen aiheeseen. Elokuvan käsikirjoituksen teki Lawrence Kasdan. Sankarin nimi Smith ei miellyttänyt Spielbergiä, joten se vaihdettiin sitten Jonesiksi. Näin sitten sai alkunsa yksi kaikkien aikojen kekseliäimmistä ja mielikuvituksellisimmista seikkailuelokuvista.
Tarina sijoittuu vuoteen 1936, ja avauskohtauksessa seikkailija-arkeologi Indiana Jones (Ford) on Etelä-Amerikassa etsimässä kultaista jumalpatsasta, jonka sitten varastaa hänen perivihollisensa ranskalainen arkeologi Belloq (Paul Freeman). Tämän jälkeen Jones saa tehtäväkseen lähteä Nepalin kautta Egyptiin etsimään muinaista Liiton Arkkia, joka sisältää Mooseksen pyhät laintaulut, Kymmenen Käskyä. Ilkeät natsit ovat myös päässeet aarteen jäljille ja heitä auttaa Belloq. Tässä aarrejahdissa Indianaa auttaa hänen heilansa Marion (Karen Allen) ja paikallinen kaivaja Sallah (John Rhys-Davies). Aarrejahdista muodostuu todellinen kilpajuoksu hyvien ja pahojen välillä siitä, ketkä löytävät ensimmäisenä tämän salaperäisen Arkin, joka pitää sisällään varsin mystisiä voimia.
Kadonneen aarteen metsästäjät on kaikkien hyvien toiminta- ja seikkailuelokuvien ystävien todellinen unelmien täyttymys. Elokuvan kerronta etenee varsin sujuvasti koko kestonsa ajan ja sen rytmitys toimii suorastaan täydellisesti, eikä elokuvassa juuri ole oikeastaan mitään tylsiä tai turhia kohtia. Jännitystä riittää myös runsaasti ja monet toimintakohtaukset suorastaan loistavat vauhdillaan ja näyttävyydellään.
Harrison Fordin esittämä Indiana Jones on varsin karismaattinen, värikäs ja kovaluonteinen sankari, joka kannattelee elokuvaa kiitettävästi, eikä tähän rooliin oikeastaan voi kuvitella enää ketään toista näyttelijää, vaikka Jonesia oli vähällä esittää Tom Selleck. Paul Freeman on myös varsin mainio kieron ja ilkeän Belloqin roolissa, joka on kaikessa älykkyydessään varsin oivallinen vastustaja Jonesille.
Elokuvan kerrontaa ja kohtauksia elävöittää myös John Williamsin todella hieno musiikki. Liiton Arkki on tarinassa varsin toimiva kohde aarteen etsijöille, koska se on niin mystinen ja kiehtova. Elokuvan loppuhuipennus, jossa Belloq ja natsit lopulta avaavat arkin ja kohtaavat samalla sitten sen voimat, on edelleen upeasti toimiva ja erittäin näyttävä kohtaus, jonka erikoistehosteet vetävät vieläkin vertoja monille nykyajan elokuvien efekteille.
Elokuva on saanut muutaman jatko-osan, joista kakkososa on viihdyttävä, kolmas osa on laadullisesti miltei tämän alkuperäiselokuvan veroinen, ja kaksi viimeisintä osaa taas ovat varsin huonoja tekeleitä. Kadonneen aarteen metsästäjät on edelleen mitä parhain malliesimerkki kaikkien aikojen parhaimmasta seikkailuelokuvasta, joka tarjoaa katsojille kiehtovaa katsomiselämystä, kunnon seikkailua ja ennen kaikkea täydellistä pakoa kaikista arjen murheista.