Tietokoneella työstettyjä animaatioelokuvia on viime vuosien aikana putkahtanut kuin sieniä sateella. Elokuvien taso on vaihdellut shrekmäisen hyvästä beemoviemaisen ärsyttävään ja ideoita ollaan lähdetty etsimään mitä erilaisimmista asetelmista. Horton Hears a Who! perustuu samannimiseen kirjaan, jonka tohtori Seuss kirjoitti 50-luvulla.
Elokuva kertoo Noolin viidakossa asuvasta elefantti Hortonista, joka eräänä päivänä kuulee ääniä apilan päällä lepäävästä hiukkasesta. Elefantille käy pian ilmi, että hiukkasessa sijaitsee aivan oma maailmansa, Whoville, jonka hieman hömelö pormestari joutuu vaikeuksiin ystävystyttyään taivaista puhuvan norsun kanssa. Horton itsekin joutuu muiden viidakon eläimien silmätikuksi, etenkin kenguruäiti on kauhuissaan elefantin päähänpistosta. Pelastaakseen Whovillen pikkuriikkisen maailman, Hortonin on lähdettävä pitkälle matkalle ja kuljetettava apila hiukkasineen suojaisaan paikkaan.
Horton-elokuva on kaikkea, mitä hyvän animaatioleffan täytyy ollakin: juoni on erittäin hyvä, animaatio silmiä hivelevää ja etenkin alkuperäisen version ääninäyttelijät ovat vertaansa vailla. Elokuvan huumori ja tarina ovat sen verran perheystävällisiä, että hieman pienemmätkin naperot varmasti saavat leffasta ilon irti, unohtamatta tietenkään aikuisia. Seikkailusta irtoaa jotakin varmasti kaiken ikäisille.
