Kun leffaa rupesi katselemaan ja näki ensimmäisen kerran sen kaksi formulakuskia näyttelevää päähenkilöä, tuli mieleeni heti Kimi Räikkönen ja Michael Schumacher. Jotenkin nämä hahmot vain muistuttivat toisiaan!
Driven on toki hienosti toteutettu elokuva. Autot, formulakisat ja -paikat, kaahailut ja autojen tuhoutumiset ovat erityisen näyttäviä ja niistä voisi päätellä leffan olevan todella onnistunut. Juoni kuitenkin on taas kerran jäänyt toisarvoiseksi ja se on todella perinteinen!
Sylvester Stallonen esittämä formulakuski pestataan auttamaan taitavaa mutta hiukan kokematonta nuorta kuskia jotta tallin tavoite, maailmanmestaruus, saataisiin käsiin. Stallone on tietysti taas kova jätkä joka hallitsee formula-autot tilanteessa kuin tilanteessa. Tätä rataa sitten mennäänkin eteenpäin kunnes se viimeinen kilpailu, jossa maailmanmestaruus ratkaistaan, on edessä! Välissä toki vähän suututaan, rakastutaan, petytään, uhitellaan ja ollaan niin polleaa!
Leffassa on vain yksi kohtaus, joka ansaitsee mielestäni hiukan enemmän tunnustusta. Kohtaus, jossa yksi kuskeista joutuu pahaa onnettomuuteen ja on vähällä kuolla, mutta tallikaveri kuitenkin pelastaa tämän pulasta. Tässä oli sitä jotain, mikä sai fiiliksen korkealle.
Oli hauska huomata, että elokuvan ohjaaja Renny Harlin ei tyydy Drivenissa mainostamaan Suomea vain parin vähäpukeisen suomalaisen formulafanin kautta, vaan pistäytyy itsekin kameran edessä pienessä roolissa Luukas poikansa kanssa.
En ole koskaan ollut formulan ystävä, eikä leffakaan sen puoleen kovin säväyttänyt. Se on toisaalta ihan viihdyttävä parituntinen, mutta jos todella haluaisin formulaa seurata, en sitä katsoisi tämän elokuvan kautta, vaan painelisin muina miehinä paikan päälle!
Juhapekka Lindfors
