Mike Sullivan (Hanks) on perheellinen mies. Hän rakastaa vaimoaan ja kahta poikaansa. Hän työskentelee herra Rooneylle (Newman), joka on rikollinen. Hänen poikansa Michael (Hoechlin) piiloutuu yhtenä iltana hänen autoonsa ja saa karmaisevan todistuksen isänsä työstä. Valitettavasti silminnäkijöistä ei koskaan ole hyötyä, joten Michael joutuu tappolistalle. Ja koska murhattavan lapsen isä varmasti olisi vihainen, hänetkin pitää tappaa. Ja kun ollaan vauhdissa, tehdään koko perheestä viillokkia. Suunnitelma menee pieleen ja Mike karkaa poikansa kanssa. Seuraa yhdistetty pako- ja työmatka, jonka aikana isän ja pojan suhde määriytyy uudelleen.
Tässäpä oli kaunis elokuva. Juoneltaan tavanomainen gangsteridraama kunniakäsitteineen, verisine kostoineen ja väkivaltoineen on kutistettu lämpimäksi ja visuaalisesti aivan uskomattoman komeaksi kasvukertomukseksi.
Näyttelijöiden suoritukset ovat vahvaa laatua, vaikkakin melkoisen värittömiä. Tom Hanksin vähäeleinen tyyli istuu hyvin gangsterin rooliin ja Tyler Hoechlin on hyvin uskottava pelästyneenä poikana, jonka tulevaisuus toivon mukaan on muutakin kuin haudan täytteenä tai roistona. Vankkaa karismaa hoitaa Paul Newman ikääntyneenä gangsterina, joiden kulta-aikaa 1930-luku oli hyvässä ja pahassa. Jude Law on suorastaan hyytävä Miken perään lähetettynä palkkatappajana ja saakin coolpisteet isolla kädellä.
Erityisen suuret pisteet saa mestarikuvaaja Conrad Hall, jonka viimeiseksi elokuvaksi Road to Perdition jäi. Kuvaston kauneus on uskomatonta ja muutenkin elokuva on silkkaa namia silmille. Ohjaajan penkillä istuvaa Sam Mendesiä pitää kyllä kiittää hyvästä valinnasta.
Pahin ongelma tämän elokuvan tapauksessa on kliseisyys. Vaikka kuvasto ja näyttelijät ovat laadukkaat, se ei vähennä juonen yksinkertaisia ratkaisuja ja ennen kaikkea melkoisen siirappisia ratkaisuja. Onnistunut visuaalinen ilme ei tee köykäisestä käsikirjoituksesta mestariteosta, mutta saa elokuvan toimimaan laadukkaasti.
nimimerkki: Jurpo
