Godzilla on niitä elokuvia, jotka vetävät ihmisiä teattereihin vain mainontansa ja tehosteiden ansiosta. Godzillaa hehkutettiin mainoksissa ja musateeveiden toimesta aivan kybällä, ja väänsipä joku Puff Daddy yhden hittiraiskauksenkin leffan kunniaksi. Nyt kun viimeisetkin mainoshehkutukset ovat hälvenneet jo vuosia sitten, voi helposti todeta, että Godzilla on äärimmäisen huono ja tylsä leffa.
Roland Emmerich lienee jonkin sortin ihmiskunnan lopun maalailija, tai sitten hän vain rakastaa tehosteita yli kaiken. Sisältöä hän ei leffoihinsa tapaa änkeä mukaan, vaan olettaa että spektaakkelin maineella ratsastetaan pitkälle. Godzilla on kaiken emmerichmäisen ajattelun kliimaksi, johon yhdistyvät vielä surkeat näyttelijäsuoritukset ja käsittämätön läjä typeriä ratkaisuja.
Olen katsonut Godzillan kahdesti, mitä voi jo kutsua masokistiseksi saavutukseksi. Toisaalta etenkin toisella katsomiskerralla ainoa syy oli mokien listaaminen ja huumorihakuisuus. Mukavat naurut Godzilla molemmilla kerroilla aiheutti, mutta niistä ei pojoja ropise, koska huumori oli sen verran tahatonta ja säälittävää.
Itse leffan juonesta ei paljoa viitsi kirjoitella: Teinityttöhurmuri M. Broderick tutkiskelee Tri. Tatopoulos-nimisenä (ei väliä kirjoitinko nimen oikein, kun sen väärinsanominen oli muka hauskaa) hemmona kastematoja, kun hänet sysätäänkin jo pelastamaan maailmaa… eikun Jenkkilää isolta supermömmöltä. Varsin hienoa. Mukaan tempautuvat vielä vanha tyttöystävä (Maria Pitillo), joka (hitsi vie) sattuu näkemään ex-heilansa töllössä, ja Ranskan oman sankari Jean Reno. Renokin keikkuu tällä kerralla teillä tietämättömillä ja unhoittaa karismansa jonnekin. Yllättäen Reno esittää ranskalaista superagenttia, jonka tehtävänä on hoitaa Ranskan ydintesteissä syntynyt mörökölli pois päiviltä. Kumma, että syypää tuhoon löytyi Euroopasta, mutta pelastajan roolissa olikin joku yllärivaltio.
Hauskinta leffassa on Godzillan hyppely keskustassa. JP2 aiheen töpeksi jo aikoinaan mukavasti, ja Godzilla pistää pari isoa (Godzilla)askelta paremmaksi. Helikopterien ja ohjusten lentelyssä ei ole mitään järjenhäivähdystä, saati ison liskon katoamisessa keskellä ydinkeskustaaa. Tatopoulus-jäbän suorittamat raskaustestit isolle liskolle eivät nekään tunnu kovin uskottavilta, kun kyseessä on mutaation muokkaama uusi laji. Ettei Roland E. olisi vain halunnut ratsastaa JP:n maineella, ja saada itse omat Velociraptorinsa. No, aivan sama, järkkyä touhua 140 minuuttinen pelleily on jokatapauksessa.
Jos joku päivä heräisin Godzillana, heti ensimmäisenä talloisin rikki kaikki kopiot tästä elokuvasta. Seuraavaksi kai retuuttaisin Roland ”Katastrofi” Emmerichiä hieman, jotta poju ottaisi järkeä hieman mukaan seuraavaan leffaan. Sitten voisin leikkiä Jenkkien sotahelikoptereiden kustannuksella… Vaan kuvittelu sikseen, noihin ihmetekoihin en pysty, joten on vain todettava vielä kertaalleen kuinka vastenmielinen, pitkästyttävä, yliampuva ja surkea viritelmä Godzilla on.
