Elokuva on erikoinen taiteenala. Sitä voi tehdä niin monella tavalla: jotkut haluavat tehdä sillä paljon rahaa ja viihdyttää ihmisiä samalla, kun taas jotkut haluavat saada ihmiset ajattelemaan teoksillaan, teki se rahaa tai ei. Sitten on täysin erilaisia elokuvantekijöitä jotka eivät yksinkertaisesti välitä paskaakaan – eivät edes elokuvistaan. He tekevät aivan mitä huvittaa aivan missä tahdissa ja millä taitotasolla tahansa. Tällaiselta elokuvaohjaajalta voi tulla elämänsä aikana satoja elokuvia joista kun on yhden tai kaksi nähnyt, on nähnyt kaikki. Tällaisten ohjaajien yksi suurnimistä on Joe D’Amato – Italian lahja ihmisille, jotka haluavat vapaaehtoisesti menettää järkensä. Nyt arvioimani elokuvan Erotic Nights of the Living Dead olemassaoloa ei voi perustella muuten kuin että se on mitä luultavimmin väännetty kasaan D’Amaton ja George Eastmanin hyvin todennäköisesti alkoholinhuuruisella lomamatkalla.
Tarinaa on vaikea kuvailla, koska siihen ei ole käytetty minkäänlaista aikaa. Ilmeisesti joku amerikkalaispohatta ostaa jonkun saaren, jonka yllä on kirous. Jos nyt täysin rehellisiä ollaan, tarinan selittämiseen riittää elokuvan nimi: siitä voi jo päätellä, mitä elokuvassa tapahtuu. Käsikirjoituksesta voi sanoa saman. Ongelmana on vain se, että sen viihdyttävyystaso on pyöreä nolla. Kaava menee jotakuinkin näin: pannaan, puhutaan, pannaan, puhutaan, pannaan, puhutaan, pannaan, copy-paste, repeat, kunnes on kulunut TUNTI JA KAKSIKYMMENTÄ MINUUTTIA kun elävät kuolleet nousevat ja lahtaavat porukkaa. Siihen mennessä on jo tosin niin puutunut elokuvan järkyttävästä toistosta ja aivan liiallisesta hetero- ja lesboseksistä, ettei mikään eteen tuleva jaksa kiinnostaa kärpäsenulostetta enempää.
Tämä hieno lomamatka elokuva tarjoaa myös elämyksellisiä reissuja läpi kauniiden kukkuloiden ja rehevien laaksojen. Kyllä, puhun nyt siis edellisessä kappaleessa mainitusta seksistä. Ja kyllä, se on paskaa. George Eastman on niin innokas urosleijona, ettei hän ehdi ottaa housujaan pois kun hän on valmis rakastelemaan naisystävänsä toisiin ulottuvuuksiin. Muutenkin kun miettii elokuvan eroottista antia… Joo, ei siitä saa sanottua oikeastaan mitään positiivista. Kaikki on tehty niin puolitehoilla ja ilman minkäänlaista ohjausta ettei katsojana oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. No okei, sanotaan että jos tässä on ollut ohjausta, se on varmaan mennyt jotakuinkin näin:
D’Amato: ”Hei, kuulkaa. Tehkää kuten ootte muistakin mun leffoista nähnyt.”
Muut paitsi Eastman: ”Mut ei me olla nähty muita sun leffoja.”
D’Amato: ”Okei… No, tehdään näin. Mä käyn tekemässä tässä välissä pina coladan. Sillä välin ajattelette seksikkäitä juttuja ja kun ootte tarpeeksi eläimellisiä, saatte kohtauksen purkituksen jälkeen myös pina coladat. Sopiiko?”
Muut, myös Eastman: ”Sopii!”
D’Amato: ”Hienoa! Tuun ihan kohta takas.”
Jos jostain täytyy repimällä repiä joku positiivinen puoli, voisi todeta teknisen osaamisen olevan ehkäpä elokuvan ainoa jokseenkin onnistunut puoli eikä sekään juuri huimaa päätä. Kuvaus on peräti ihan toimivaa eikä leikkaus ole häiritsevän huonoa. Elokuvan gore on ihan mukiinmenevää, mutta ei loppujen lopuksi erotu millään tavalla muista lajitovereistaan.
Tämä on hyvin luultavasti tylsin ja tyhjin koskaan kirjoittamani arvostelu. Sille on toisaalta syynsä: tämä elokuva ON tylsä ja tyhjä. Mitään mielenkiinnon pitävää ei tapahdu missään vaiheessa ja silloin kun tapahtuu – ja asioiden tapahtumisen voi luokitella ihmeeksi tässä tapauksessa – tapahtuvat ovat niin monta kertaa nähtyjä ja muissa lajityypin tuotoksissa niin paljon paremmin toteutettuja ettei voi kuin miettiä mihin nyt tuli hukattua liki kaksi tuntia elämästään. Eksploitaation viihdyttävyysmittarilla tämä siis lähentelee Ratmanin kaltaista ihmiselle vaarallista materiaalia. En ole (onneksi) nähnyt Joe D’Amaton uran loppuvaiheen hyvin paljon pornoon nojaavia tuotoksia enkä tämän elokuvan teon yhteydessä kuvattua Porno Holocaustia, joka on kuulemma paljon huonompi kuin tämä läjä sontaa. Voin kuitenkin sanoa, että Erotic Nights of the Living Dead on jopa D’Amaton mittapuulla erittäin heikko ja laiska suoritus.
