Uuno (Vesa-Matti Loiri) pääsee hyvän hajuaistinsa ansiosta poliisikoirakouluun, ja vuorineuvos Tuura (Tapio Hämäläinen) on juuri saanut korkean arvonimen. Tuura häpeää Uunoa, joten rakastaja Nylkynen (Pentti Siimes) lähetetään murtamaan Turhapurojen avioliitto rakastumalla Elisabethiin (Marjatta Raita). Tuuran sihteeri Orvokki (Castrén) yrittää samaan aikaan vampata Uunoa. Tästähän luonnollisesti syntyy sellainen sekamelska, että katsojakin meinaa tippua kärryiltä.
Uuno Turhapuron aviokriisi jatkaa Uuno-elokuvien sarjaa hienosti, ja tällä kertaa jopa värillisenä. Värit piristävät selvästi elokuvan näyttelijöitä ja vitsejä, ja muutenkin koko elokuvaa. Tekijätiimi on pysynyt saman aina käsikirjoittajasta sivuosanäyttelijöihin. Speden käsikirjoitus sisältää rutkasti absurdia huumoria ja Kokkosen ohjaus on huippuluokkaa. Loiri hauskuttaa jälleen vähän tyhmänpuoleisena, mutta sympaattisena Uunona, Hämäläinen kireänä appiukkona ja Salminen ja Spede Uunon läheisinä ystävinä. Pentti Siimes ylinäyttelee selvästi, mutta se on varmaan tarkoituskin. Hänen änkytyskohtauksessaan naurun pidätteleminen on todella tuskallista.
Uuno Turhapuron aviokriisi jatkaa samaa tuttua kaavaa kuin edeltäjäkin, ja hyvä niin. Kunnon naurut ovat aina tarpeen. Jos pidät muistakin Uuno- tai Spede-elokuvista, niin olisi sinun ihan hyvä nähdä tämäkin.
