Juna kulkemassa keskellä jääkautta kuulostaa aluksi kovin kaukaa haetulta hömpältä, mutta maineikkaan Korealaisen elokuvaohjaaja Joon-ho Bongin luotsaama Snowpiercer on lohduttoman julma, mutta samalla raikas elokuvakokemus. Mainion hirviöelokuvan The Hostin ja trilleri Motherin ohjaaja Joon-Ho Bong alkoi suunnitella Snowpiercerin tekemistä jo 2000 luvun alkupuolella. Kansainvälisillä näyttelijöllä ladattu ja mm alkuperäisen Oldboyn ohjaajan Chan-wook Parkin varoilla tuotettu Snowpiercer perustuu Ranskalaiseen vuonna 1982 julkaistuun sarjakuvaromaaniin Le Transperceneige, josta John-Ho Bong on Kelly Mastersonin Before the Devil Knows You’re Dead 2007 avustuksella käsikirjoittanut elokuvaversion. Snowpiercer on ehtinyt kierrellä erilaisilla elokuva-festareilla ja nyt lopulta rantautuu myös tännekin valkokankaille.
2014 Tiedeakatemia päättää vähän kokeilla muuttaa ilmastolämpötiloja ja seurauksena syntyy suurkatastrofi, joka pistää kaiken jäihin. Salaperäinen insinööri aavisti tämän ja rakennutti jotain erikoista. 1931 Ihmiskunnan rippeet kulkevat suurella junalla, joka kiertää samaa rataa. Rikkaat nauttivat elämästään etuosassa ja köyhät syrjityt perävaunuissa. Köyhien joukossa Curtis (Chris Evans) on kaverinsa Edgarin (Jamie Bell) ja vanhemman miehen Gilliamin (John Hurt) kanssa ihmetellyt hetken aikaa kovaa luokitusta ja tiukkaa vartiointia junassa. Curtis alkaa keräämään pientä porukkaa kasaan antamaan tasa-arvoa ihmisten välille, mutta matka kapteeni Wilfordin (Ed Harris) luokse ei olekkaan niin helppo.
Snowpiercer on kiehtovan tyylikäs ja omaperäinen psykologinen sci-fi-toimintadraama, joka kulkee kiskoilla kylmää kyytiä ja pitää mielenkiinnon tarinassa ensimmäisestä kuvasta-lopputeksteihin saakka paremmin kuin hyvin. Rikkaiden juppien ja köyhien syrjittyjen välisestä kapinasta Joon-ho Bong osaa rakentaa erinomaisen henkien taiston ja vielä kun tapahtumapaikkana on mystisen pitkä juna niin tunnelma pysyy taustalla sopivan painostavana. Snowpiercer tasapainottelee silmille iskevien väkivaltashokkien ja pitkien dialogijaksojen välillä erinomaisesti. Muutenkin Snowpiercerin sekasorrossa ja kaikessa järjettömyydessä hyvä ja paha eivät paljoa eroa toisistaan.
Visuaalisesti Snowpiercer on saatu näyttämään hienolta, varsinkin pienet vilahdukset jäätyneestä maailmasta ovat komeita. Myös mitä pidemmälle Curtisin ryhmä junassa etenee sitä erikoisimmaksi junanvaunut menevät, kun niistä alkaa löytymään mitä erikoisempia asioita kuten puutarha, akvaario ja opetusluokka. Pääsy seuraavalle tasolle tuo aina uudet haasteet mukanaan. Mysteerimäinen meininki puhaltaa koko ajan taustalla mukavasti mukana. Välillä jo pienimuotoista satiiria muistuttava Snowpiercer osaa heittää myös hahmojen väliin pientä tummempaa huumoria.
Alkuperäisen sarjakuvaromaanin pohjalta John-Ho Bongin ja Kelly Mastersonin käsikirjoittama Snowpiercer lähtee sopivan verkkaisesti, mutta sitäkin salakavalammin käyntiin ja osaa kääntää tarinan parikin kertaa kunnolla kyljelleen ja pudottaa leuan teatterin lattialle. Snowpiercer tuntuu välillä kuin katselisi osaa Terry Gilliamin, Peter Weirin ja David Cronenbergin elokuvia sekoitettuna keskenään. Leffan loputtua koettu kylmyys ja hyytävyys ei hellitä heti helteilläkään.
Chris Evans heittää yhden uransa kovimmista rooleista rikkaille jupeille opetusta antavana, mutta samalla itseään etsivänä Curtisina. Tilda Swinton on kuin naispaholainen kovaa kuria ja hauskoja reploja heittävä Mason. Jamie Bell pysyttelee hyvin mukana Curtisin kaverina. John Hurt ja Ed Harris tuovat tarinaan kokemusta ja karismaa, vaikka jälkimmäisen rooli jääkin lopulta melko pieneksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi. Kang-ho Song on entinen turvamies, joka tulee olemaan tärkeä osa Curtisin ryhmää ja Alison Pill hieman erikoinen opettaja.
Kokonaisuutena Snowpiercer on jäätävän tehokas junamatka ihmismielen pimeimpään kolkkaan ja vuoden kiehtovimpien elokuvien joukkoon. Saa nähdä kuinka paljon VR.n liput maksaisi tälläiselle junamatkalle.
