Eräänä iltana päätin tyydyttää nostalgiannälkääni katsomalla suosikki piirrettyjäni lapsuuteni ajoilta. Heti ensimmäisenä siirryin Disney-klassikoiden pariin, johon Leijonakuningas ehdottomasti kuuluu. Heti alkumusiikin pärähdettyä käyntiin kaikki kauniit muistoni kyseisestä elokuvasta valtasivat mieleni. Leijonakuningas on taatusti yksi kauneimmista piirroselokuvista koskaan.
Elokuva kertoo pienestä leijonanpoika-Simbasta, josta on määrä tulla aikuisena Jylhämaan eläinkunnan kuningas. Isänsä kuningas Mufasan johdolla Simba oppii tärkeitä asioita kuninkaana olemisesta ja näyttääpä isäpappa pojalle valtakuntansa rajatkin. Mufasan ilkeä veli Scar on kuitenkin valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kruunun itselleen. Näin ollen Scar juonii yhdessä leijonien vihollisten hyeenoiden kanssa raivaavansa sekä Mufasan että Simban tieltään.
Eräänä päivänä Simba joutuukin todistamaan isänsä dramaattisen kuoleman ja Scar onnistuu uskottelemaan Simballe sen olleen pentu-paran syytä. Häpeissään ja murtuneena Simba ottaa ilkeän setänsä neuvosta vaarin ja häipyy Jylhämaasta. Pakomatkallaan pentu tutustuu magnusti Timoniin ja tämän kaveriin pahkasika Pumbaan, jotka opettavat leijonanpojan ”talonsa tavoille”. Aikuiseksi kasvettuaan Simba kuitenkin ymmärtää, että hänen on palattava Jylhämaahan pelastamaan äitinsä ja laumatoverinsa Scarin hirmuvallan alta…
Leijonakuningas on ikimuistoinen ja kaunis elokuva, jossa laulukohtauksetkin ovat ihania. Ääninäyttely suomeksi dubatussa versiossa on varsin laadukasta ja musiikit ovat mitä hienoimpia. Nostalgiannälkäni on tyydytetty. Vaikka edellisestä katselukerrasta on jo useita vuosia, Leijonakuningas jaksaa viihdyttää ja herkistää edelleen.
