Sotaerakko on v. -72 valmistunut, Rauni Mollbergin (Maa on syntinen laulu, Tuntematon sotilas -85) ohjaama tv-elokuva. Se kertoo Aimo Saukon näyttelemästä savottamiehestä eli ts. metsurista, joka jää yksinään mökkiin asustelemaan, kun muut savottamiehet evakuoidaan pois talvisodan tieltä.
Ei Saukon näyttelemä Klemetin Heikki ihan yksin jää. Onhan hänellä kaverina kissa, possu ja muutama lehmä. Joita hän sitten syöttää ja muutenkin niistä huolehtii. Aimo Saukko on riittävän uskottava roolissaan ja kaikki muut roolit onkin sitten täytetty paikallisilla ihmisillä. Välillä tykit paukkuu ja konepistoolit rätisee kauempana, muistuttaen käynnissä olevasta kädenväännöstä. Pääosin kuitenkin keskitytään näyttämään savottamiehen yksinäisyyttä ja hiljalleen, mutta väistämättömästi tapahtuvaa erakoitumista. Jonkinlaisia päivärutiineja Heikki yrittää säilyttää ja tehdä samoja asioita, kuin muidenkin kanssa, mutta ymmärrettävästi pieni hulluus aka mökkihöperyys alkaa silmissä vilkkua. Se ei vaan ole sama saunoa yksin, kun muiden hikisten miesten seurassa.
Aika perussettiä elokuva tarjoaa ja näyttää mitä suomalaisuus parhaimmillaan on. Jäyhää tuppisuuna kököttämistä tuvan nurkassa, estotonta munasillaan hillumista saunan jälkeen ja jonkinasteista hulluutta, jolloin tartutaankin perinteisesti aseeseen. Mollberg näyttää turhankin graafisesti ja pitkään miten eräs elukka poistetaan päiviltä. Minunkin sisälläni asuva kettutyttö nosti hamet… eiku päätään. Oliko todellakin ihan pakollista näyttää kun: Spoiler-varoitus! Paukautetaan possulle kuula otsaan ja katsotaan, kun sen suusta valuu verta sen omaan ruokakaukaloon. Sitten odotellaan, kun possu sätkii samalla hitaasti kääntyen kyljelleen kuolemaan. Spoilaus loppuu.
Sotaerakko kestää vain 62 minuuttia ja se on ihan mielenkiintoista katsottavaa, mutta olisihan siinä toki voinut tapahtua paljon muutakin. Elokuvan yllättävä loppu pelastaa paljon. Harvemmin on noin tullut yllätyttyä kotimaista elokuvaa katsoessa. Tuskin koskaan.
