Terry Wolfmeyerin (Joan Allen) aviomies on luultavasti lähtenyt lätkimään ruotsalaisen sihteerinsä kanssa ja jättänyt Terryn yksin huolehtimaan neljästä aikuistumisen kynnyksellä olevasta tyttärestä. Nyt Terryllä menee huonosti, niinpä hän aloittaa ryyppäämisen. Lähistöltä löytyy entinen baseball-tähti, nykyinen radiojuontaja Denny (Kevin Costner), joka tunkeutuu Terryn elämään, aluksi vain ryyppykaverina, mutta myöhemmin heidän välilleen syntyy syvempääkin ystävyyttä. Terryä elämä potkii päähän ja pahasti. Jokaisen nurkan takana on uusi vastoinkäyminen, mutta lopulta nekin voitetaan.
Kiukun parempi puoli kertoo siitä, mitä kiukku tekee ihmiselle. Se on elämänmakuinen kertomus erään perheen elämästä. Huumoria revitään kaikesta irti, mutta hauskan ulkokuoren sisältä löytyy lämpöä ja vakavuutta. Tämä draamakomedia tuo mieleen 80-luvun perhekuvaukset Hellyyden ehdoilla ja Perhe on paras, joissa samalla tavalla käsiteltiin samankaltaisia vakavia asioita huumorin varjolla. Kiukun parempi puoli ei ole kuitenkaan sentimentaalinen, mutta koskettaviakin hetkiä löytyy. Huumori ei onneksi peitä alleen syvällisempää sanomaa ja kokonaisuus toimii hienosti.
Hahmot ovat hienosti kirjoitettuja, niin kuin ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Mike Binderin leffoissa yleensäkin. Epätasainen Binder on saanut tällä kertaa kokoon mainion elokuvan, joka kestää useammankin katselukerran. Pläjäyksen suuri voimalähde löytyy elämänmakuisen tarinan lisäksi loistavista näyttelijäsuorituksista. Aina yhtä vakuuttava Joan Allen on loistava ja urallaan tällä hetkellä pientä nousua kokeva Kevin Costner tekee pitkästä aikaa hienon roolisuorituksen. Felicitynä tunnettu Keri Russell sekä nousevat nuoret tähdet Erika Christensen, Alicia Witt ja Evan Rachel Wood tekevät loistavaa työtä Terryn tyttärinä. Mike Binder tekee itse hauskan sivuroolin Dennyn säällittävänä tuottajarenttuna.
Minuun on aina kolahtanut tällaiset leffat. Elämänmakuinen ilmapiiri liitettynä arkiseen humoriin on sekoitus, jonka vain huono ohjaaja voisi mennä sössimään. Onneksi Binder ei ole sellainen, vaan Kiukun parempi puoli on viime vuoden parhaita elokuvia tai ainakin hauskimpia. Katsoja pysyy otteessa ja mielenkiintoinen, vaikka jollain tavalla tuttu, tarina jaksaa kiinnostaa loppuun saakka. Hyvä leffa, eipä tässä voi muuta tokaista.
