Alunperin Axel Foleyn roolissa piti olla Sylvester Stallone, mutta hän halusi elokuvaan enemmän toimintaa. Stallone pudotettiin pois kaksi viikkoa ennen kuvausten aloittamista ja rooli annettiin Eddie Murphylle. Stallonen lisäksi muina ehdokkaina rooliin olivat Mickey Rourke, Richard Pryor, Al Pacino ja James Caan.
Axel Foley (Murphy) on Detroitissa asustava rääväsuinen poliisi joka on usein ongelmissa, koska ei piittaa esimiestensä käskyistä, vaan hoitaa rikolliset oikeuden eteen omalla tavallaan. Raskaan työpäivän jälkeen Foley saapuu kotiinsa, jossa hän tapaa vanhan ystävänsä Mikey Tandinon (James Russo), jolla on ongelmia suuremman luokan rikollisten kanssa. Gangsterit kuitenkin surmaavat Mikeyn. Foley haluaisi jutun tutkittavakseen, mutta hänen esimiehensä kieltää tätä puuttumasta asiaan. Foley lähtee kuitenkin Beverly Hillsiin, jonne murhan jäljet johtavat.
Siinä missä Murphyn näyttelijänura alkoi vuoden 1982 toimintakomediassa 48 tuntia, Murphy on tässäkin elokuvassa elementissään, sekä elokuvan kantava voima. Hän hyödyntää myös koomisuuttaan useissa tilanteissa ja lörpöttelee aika räävittömästi. Heti elokuvan alussa tapahtuva raskas takaa-ajokohtaus aloittaa leffan lupaavasti, sekä juoni ja käsikirjoitus ovat timantinkovaa luokkaa. Myös ohjaus on mainiota, mistä vastaa itselleni täysin tuntematon Martin Brest. Muut näyttelijät eivät ole valitettavasti mistään kotoisin.
Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta käsikirjoituksesta, BAFTA-ehdokkuuden parhaasta musiikista, sekä Golden Globe-ehdokkudet paras musikaali- tai komediaelokuva ja paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa -kategorioissa.
Beverly Hills kyttä on hulvattoman hauska ja täynnä toimintakomedioiden tyypillisiä piirteitä. Dialogi pelaa kekseliäästi omalla tahdillaan ja Score soi parhaimmillaan kuin ennen, jossa kuullan kovan luokan hittibiisejä. Kyseessä on yksi 1980-luvun karismaattisista elokuvakokemuksista lystikkään koomikon ja toimintakomedioiden suurimman tähden kera.
