Tarantinon edellinen teos, Kunniattomat Paskiaiset oli viihdyttävä, mutta pienoinen pettymys. Näyttelytaitoa ja käsikirjoitusta katseli naama virneessä, mutta yli puolentunnin kohtaukset (joissa enimmäkseen puhutaan) pudotti sen mainiosta kelpoon elokuvaelämykseen. Mutta Django Unchainedin runko on rautaa ja sisältö vetävä. Tarantinon pieni epäonnistuminen unohtui hetkessä elokuvan alun jälkeen.
Tohtori King Schultz(Christoph Waltz) vapauttaa Django nimisen orjan(Jamie Foxx). Parivaljakko(joista tulee palkkionmetsästäjiä) metsästää Brittlein veljeksiä ja päättävät pelastaa Djangon vaimon Broomhildan(Kerry Washington) pahamaisen omistajan Calvin Candien (Leonardo DiCaprio) kynsistä.
Django Unchained on selvä parannus edellisestä ja sitä voi kuivailla kahdella adjektiivilla: verinen, rankka. Hyvällä tavalla. Django on taattua Tarantinoa, sillä veri lentää ehkä liiankin paljon. Suuremmat paukut säästettiin elokuvan loppuun. Dialogi on taas huipuissaan, eikä kestokaan ole ongelma. Vaikkei kympillä ohjaajaa fanitakkaan, voi elokuva olla mukavaa illanviihdettä. Kuten jälkimmäinen adjektiivi osuvasti kuvasi, Django Unchained on rankka elokuva joka näyttää paljon tummaihosten sortoa. (Onneksi) Pahikset saavat kuitenkin palkkansa ja kunnolla.
Näyttelijät ovat saaneet hahmonsa eläviksi. Christoph Walz on niin tehokas näyttelijä, että hänelle teki mieli aploodata monessa kohtauksessa ja miehen leikittely hammaslääkärinä tarjoaa lisää valoa kansalle. Pääosassa heiluva Jamie Foxx näyttelee rooliaan suhthienosti, mutta Christoph Walz jättää hänet varjoonsa. Sitä ei kyllä välttämättä viittaa kintaalla, mutta kun DiCaprio astuu kuvaan, Foxxin mahdollisuudet elokuvan parhaana näyttelijänä kuihtuu yhtä nopeasti, kun veri persuaa ruumiista, jota on ammuttu sekunti sitten. Foxxin varjoon jättäminen ei silti pilaa elokuaa ja hän astuu loppua kohden todella suureen valokeilaan. Kerry Washington oli kohtalainen ja Samuel L. Jackson tarjosi enemmän mitä alun perusteella saattoi odottaa.
Django Unchained vie Kunniattomat Paskiaiset elokuvan 100-0 sen juonellaan.
Elokuvan tarina on imaisee heti mukaansa. Käsikirjoitus ei ollut kauhean monimutkainen mutta toimiva. Se (toisin kuin KP) tarjoaa enemmän tapahtumia ja hieman hitaammat kohtaukset ovat kiinnostavia, eikä niihin tylsisty.
Tässä muutama esimerkki:
Calvin Candie: Where did you dig him up?
Dr King Schultz: A fortuitous turn of events brought Django and myself together.
Calvin Candie: Well, I`ve head tell about you. You got me curious.
Django: I`m curious what makes you so curious.
Elokuva on mestariteos. Tarantino on tehnyt tehtävänsä. Myös mustaksi huumoriksi osittautuvasta elokuvasta ei kertakaikkiiaan keksi pahaa sanottavaa. Edellisen epäonnistumisesta on otettu oppia. Ehkä veri lentää hieman paljon, mutta tämä on omassa genressään täydellinen. Django Unchained on huippuhyvää viihdettä, joka lukeutuu Tarantinon parhaimpiin tekeleisiin. Tämä on todellakin oscarinsa ansainnut.
