Hulk on aina ollut mielestäni yksi sarjakuvamaailman kiinnostavimmista hahmoista. Iso, vihreä jätti, jota armeija kiusaa, vaikka Hulk haluaisi olla vain rauhassa. Ang Leen ohjaama Hulk(2003) oli pettymys, ja siksi tämän uuden leffan kanssa oli odotukset korkella, varsinkin kun ikisurkea Eric Bana oli lähtenyt lätkimään Bruce Bannerin roolista.
Banner (Norton) elelee rauhallista elämää Brasiliassa, turvassa USA:n armeijalta sekä ”Thunderbolt” Rossilta (Hurt), ja yrittää olla kiihtymättä kaikin tavoin, muuten big boy hyppää ruutuun. Armeija saa kuitenkin uuden ja tehokkaan sotilaansa Emil Blonskyn (Roth) johdolla Bannerin kiikariin, ja niin alkaa pakomatka. Tahtia haittaa myös se, että myös Blonsky haluaa tulla isoksi, pelottavaksi otukseksi. Ja hän saa haluamansa.
Hitusen puuduttavan alun jälkeen loppu on juuri sitä oikeaa, jännittävää sarjakuvamaista ryminää, mitä edellinen elokuva ei jostain syystä oikein osannut tarjota. Edward Norton tekee mainion suorituksen hiljaisena ja ujona Bannerina, myös Roth ja Hurt tekevät hyvää työtä. Liv Tyler on Betty Rossina ihan ok , mutta ei oikein vakuuta kyynelsilmäisenä säihkysäärenä. Suurin miinus elokuvalle tuleekin juuri siitä, että joka helkkarin rymistyksen loppuun on ollut pakko tunkea kohtaus, jossa Betty, kaatosateessa, vakuuttelee raivostuneelle Hulkille, että ”kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Minä rakastan sinua!”. Hoh hoijaa.
Joka tapauksessa, erittäin hyvin onnistunut Marvel-vilmi. Stan Leen melkeinpä pakollisen cameo-roolin lisäksi, ruudussa vilahtaa The Incredible Hulk tv-sarjassa Hulkia esittänyt kehonrakentaja Lou Ferrigno yliopiston vartijana, jonka Banner lahjoo pizzalla.
