1970-luvun Disney-klassikoihin kuuluva Arisokatit kierrättää lemmikin kotiinpaluu -teemaa. Pätkän tapahtumat sijoittuvat vaihteeksi Ranskaan. Pariisin hienostokorttelissa kissatkin ovat aristokraatteja. Leffan keskiössä ovat kissalady Herttuatar (Gabor) pentuineen (joiden nimet viittaavat kisujen harrasteisiin: Toulouse maalaa, Berlioz pimputtaa pianoa ja Marie laulaa). Misujen iäkäs omistajatar (Baddeley) osoittaa erityistä rakkautta niitä kohtaan ja testamenttaa koko omaisuutensa periytyväksi niille. Siitä tädin butleri (Maude-Roxby) vetää palkokasvin sieraimeensa pahemman kerran ja päättää ottaa nirrit mirreiltä. Pahasti touhussa voisi käydäkin, ellei lellikkikattien tielle sitten osuisi maailmaa nähnyt kulkukissa Thomas O’Malley (Harris).
Arsitokattien maailma on herttaisen vanhanaikanen; kaduilla kuljetaan hevospeleillä ja radion sijasta raikaa gramofoni. Kulkukissojen pakeilla kuullaan villiä jazzia, mutta tavallaan sekin on paikoilleen juuttuneen vanhanaikaista. Osa elokuvan hahmoista tuntuu kuin viettävän loputonta joulua, jolla täydennetään muuten kovin suoraviivaisesti etenevää tarinankulkua. Pikkukatsojista kuitenkin on varmaan vekkulia seurata kissojen pirskeitä.
Leffan piirrosjälki on siistimpää kuin Disneyltä vuosia myöhemmin (1988) julkaistussa Oliver ja kumppanit -piirrosseikkailussa. Moni taustamaalaus on taideteos itsessään ja selvästi käsinmaalatut kisut ovat linjojen elävyydestä johtuen mukavalla tavalla pörhöisiä. Aristokattien menoa kiidättävä musiikki osoittaa paikoin kunniaa ranskalaiselle laulukulttuurille.
Elokuvan kotimaiset äänet tulivat allekirjoittaneelle ammoin tutuiksi leffan oheistuotteena syntyneeltä LP-levyltä. Vaikka alkuperäisäänet yleensä ovat ne parhaimmat, on tämän piirretyn kohdalla kehaistava, että jammaa se Thomas O’Malley mukavasti suomeksikin, myös DVD-versiossa.
