Irréversible on yksi raskaimmista elokuvista mitä olen nähnyt – ellei raskain. Ohjaaja Gaspar Noén luoma maailma on erittäin ahdistava ja julma, josta ei puutu seksiä ja väkivaltaa. Irréversible on leikattu mestarillisen Mementon tapaan lopusta alkuun, joka toimii tässä elokuvassa erittäin loistavasti tuodakseen yksinkertaisen tarinan esiin vieläkin tehokkaammalla tyylillä.
Elokuvassa nähdään pari todella rankkaa kohtausta, enkä ihmettele, jos kovinkin leffafriikki laittaa käsiään silmien eteen. Varsinkin toistakymmentä minuuttia kestävä raiskaus-kohtaus on varmaan ahdistavin kymmenminuuttinen valkokankaalla.
Roolisuoritukset ovat onnistuneet täysin. Monica Bellucci näyttelee Alexia, jonka roolista ei puutu vaikeutta. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla henkilökohtaisesti Belluccin tarina elokuvan roolista; niin vaikea, ahdistava ja surullinen se on.
Vincent Cassell on loistava näytellessään hulluksi muuttuvaa Marcusta, jonka ainoana päämääränä on vain kostaa miehelle, joka kaltoin kohteli hänen naistaan. Albert Dupontel tekee hyvää työtä Alexin ex-miesystävänä Pierrenä, jolle puheet merkitsevät enemmän kuin teot.
Kaiken kaikkiaan Gaspar Noé on onnistunut tekemään hienon elokuvan rakkaudesta, kostosta ja siitä, kuinka elämä on oikeasti kaikkea muuta kuin yleensä elokuvat näyttävät meille. Thomas Bangalterin musiikki toimii loistavasti ja luo katsojalle hirvittävän ahdistuksen elokuvan ensimmäinen 25-minuutin aikana, jolloin kamera pyörii koko ajan.
Le temps détruit tout – Aika tappaa kaiken
