Hmmm. Mikäs tämä on, kysyin itseltäni kun poimin Postmortem-nimisen elokuvan kirpputorimyymälän hyllystä, sieltä kaiken muun rihkaman seasta. Charlie Sheenin nimi on isolla etukannessa ja takakannen teksti vaikuttaa lupaavalta. Charlie on ex-poliisi, nykyinen juoppo kirjailija James McGregor, joka on muuttanut Skotlantiin. Eräänä aamuna Charlien pihasta löytyy alaston naisen ruumis ja epäilty on tietysti Mr. Sheen, joka sitten päätyy auttamaan paikallisia poliiseja tutkimuksissa.
Charlie Sheenistä olen aina tykännyt. Jopa höpöhöpöhassusta Major Leaguesta ja sen jatko-osista, viihdyttävän hauskoista Hot Shotseista, jopa rankaksi yltyvästä Platoonista, ja varmaan kaikista muistakin elokuvista, missä joka päivä enemmän isältään näyttävän Charlien olen nähnyt kulmiaan kurtistavan. Skotlanti miljöönä tuo varmasti oman säväyksensä murhaajajahtiin, ja sivuosahyypiöiden Connery-murre tuonee mukavaa vaihtelua ainaiseen perusengelskaan.
Lasillinen limsaa kouraan ja sipsipussin jämät hikiseen kainaloon, levy koneeseen ja jopa kohtalaisin odotuksin elokuvaa katsomaan. Voi, mikä massiivinen bonerin laskija ja takaisku! Ensimmäinen nimi joka tulvahtaa silmien eteen on maestro itse, eli Albert Pyun! Ei jumalauta. Limsa hyökkää kuplimaan nenään, ja sipsien ensimmäinen lastu tunkee väärään kurkkuun. Lupaan itselleni aina tästä lähtien tarkastaa ohjaajan nimen ennen ostopäätöstä. Toisaalta, sitten se on katsottu, eikä enää koskaan tarvitse ja voihan se Albert yllättääkin. Yhtä hyvä mahdollisuus on saada vakioveikkauksessa rahaa pelkällä tiedolla ja taidolla, mutta kuitenkin sekin on mahdollista. Toistaiseksi vasta Cyborgin ja Tickerin Pyunilta nähnyt, joten pitäähän sitä sivistää itseään. Pari euroahan tuo vain maksoi. Olen liian pihi heittämään sitä roskapönttöön. Varsinkin katsomattomana. Oli kyseessä sitten miten luumulta tuoksahtava torttu tahansa.
Charlie näyttelee vakuuttavasti juoppoa, onhan herralla siitä reilusti käytännön kokemusta. Albert näyttää kaikki murhatut naiset kylmän viileästi, ja kokemuksen tuoman luottamuksen voimin alasti, niin kuin kunnon teini-ikäisen ja hornyn ohjaajan kuuluu. Paitsi että Allu oli 44 v. elokuvaa tehdessään. Tissejä näkyy usein ja pitkään.
Skotlannin maisemat on varsin hienot, jos elokuva nyt siellä edes kuvattiin. Poliisiasema näyttää kuitenkin halvalla lavastetulta. Tappajan naamakin paljastetaan liian nopeasti, mikä pilaa hieman tunnelmaa. Loppua kohden ei oikein kukaan käyttäydy uskottavasti. Varsinkin skottipoliisit muuttuvat täysin avuttomiksi ja rapajuoppo Sheen huippukuntoiseksi sprintteriksi. Muutamasta ohjaajalle ominaisesta perustyperyydestä, ja enemmän ehkä Albertista huolimatta kuin Albertin ansiosta, Postmortem on ihan helposti kerran katsottava sarjamurhaajan jahti.
