Vuonna 2029 avaruusalus OBERONin syvällä avaruudessa tapahtuvat tähtien väliset tutkimustehtävät siirretään simpanssipiloteille. Yhden tällaisen tehtävän aikana simpanssi hävittää yhteyden emoalukseen ja katoaa tutkan näytöstä. Peloton astronautti Leo Davidson (Mark Wahlberg) käynnistää pelastusoperaation ja laskeutuu toimintahäiriön seurauksena viidakkomaiselle planeetalle, joka ei juurikaan eroa maasta.
Suureksi yllätykseksi Leo huomaa englantia puhuvien apinoiden ja primitiivisten ihmisten asuttavan planeettaa. Apinoiden vangitsema Leo onnistuu pakenemaan ja kokoaa pienen joukon kapinahenkisiä ihmisiä ja empaattisia apinoita avukseen yrityksessä saada yhteys OBERONiin. Mutta hänen huomionsa suuntautuu toisaalle odottamattomien tapahtumien seurauksena. Uusien tietojen aseistama Leo johtaa kapinallisten joukon ylivoimaista apina-armeijaa vastaan taistelussa, jonka lopussa häämöttää joko vapaus tai täydellinen tuho.
Tim Burtonin Apinoiden planeetta on uusintaversio vuoden 1968 samannimisestä elokuvasta, joka poiki neljä jatko-osaa. Burton ei kuitenkaan pysty tekemään tästä mitään muuta kuin viihteellisen rainan, joka kestä muutaman katselukerran. Tarina on itseään toistava ja kässäri on väkisinväännetty. Ohjauskaan ei ole ihan sieltä parhaimmasta päästä. Tämä ei ole yhtään sitä, mitä Burtonilta olisi aluksi odottanut.
Näyttelijäkaarti on elokuvan paras puoli ja parasta luokkaa. Wahlberg on sympaattinen ja läpäisee hienovaraisesti. Tim Roth vetää elokuvan parhaimman roolin hyytävän ilkeänä kenraali Thadena, kun taas toisen kivenkovan roolin hoitaa Michael Clarke Duncan, jonka esittämän Attarin tumman sävyinen ääni tekee hänestä pelottavan. Helena Bonham Carter suoriutuu ihan moitteettomasti, muttei kovinkaan loistavasti. Alkuperäisestä versiosta tuttu Charles Heston tekee pienen esiintymisen Zaius-hahmona.
Elokuva sai kaksi BAFTA-ehdokkuutta parhaasta maskeerauksesta ja puvustuksesta. Se keräsi myös neljä Saturn-ehdokkuutta (paras miessivuosa (Roth), naissivuosa (Bonham Carter), puvustus ja maskeeraus). Elokuva voitti kolme Golden Raspberry -palkintoa huonoin uudelleenjulkaisu, miessivuosa (Charles Heston) ja naissivuosa (Estella Warren) -kategorioissa.
Apinoiden planeetta häviää niukasti alkuperäiselle versiolle, mutta sen ainoa paras puoli ovat näyttelijät. Elokuva ei pääty kovinkaan hyvin, koska se jättää Leon kohtalon isoksi kysymysmerkiksi. Jotkut tykkäävät tästä, jotkut taas eivät, itse olen siinä välissä, jolloin tähtiä kertyy kolme.
