Clint Eastwood on tehnyt uransa aikana todella monta elokuvaa ja joukkoon mahtuu niin huonoja, keskinkertaisia, kuin hyviäkin. Itse luokittelisin Heartbreak Ridgen hyväksi. Se ei todellakaan yllä hänen komeimpien mestariteoksiensa tasolle, mutta se on silti harmillisen vähälle huomiolle jäänyt Eastwood leffa. Clintin machorooli vääpeli Highwaynä lukeutuu miehen parhaimpiin.
Kaikenkokenut, rujo ja eläkkeelle valmis merijalkaväen vääpeli Tom Highway (Eastwood) saa viimeisen komennuksensa. Hänen täytyy kouluttaa uusista kapinoivista tulokkaista improvisoivia merijalkaväensotilaita. Samaan aikaan päänvaivaa aiheuttavat myös paskantärkeät ylemmät upseerit ja ex-vaimo Aggie (Mason)
Elokuva on loistavaa viihdettä varsinkin Eastwood faneille. Terävää kieltä ja sarkastista suunsoittoa kuullaan Clintin suusta tuttuun tapaan. Hän on jälleen kerran äijä, jolle ei vittuilla. Ja sitä hän on täysin uskottavasti. Oikeastaan koko leffa lepää käytännössä hänen harteillaan. Elokuva ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, mutta Eastwood tekee siitä erityisen rautaisella näyttelyllään.
Clint on ohjaajanakin kunnostautunut usein ja tekee tässäkin perusvarmaa työtä. Hän kuljettaa elokuvaa hyvin eteenpäin, ilman turhaa tyhjäkäyntiä. Varsinaista kunnon juonta ei tosin edes leffassa ole, vaan se seuraa merijalkaväensotilaiden harjoituksia ja koulutusta. Ainoastaan lopussa he pääsevät tositoimiin oikeaan sotatilanteeseen. Pieni miinus tulee kuitenkin leffan hieman epärealistisesta otteesta merijalkaväen toimintaan. Koko leffan meno on melko hilpeää ja erityisesti lopun taistelu on vain huoletonta räiskintää. Toisinsanoen kaukana realistisesta taistelusta, jossa pelko ja ahdistus on alati läsnä. Mutta toisaalta tämä onkin lähinnä viihteeksi tarkoitettu, eikä miksikään Pelastakaa sotamies Ryaniksi tai Kauriinmetsästäjäksi. Leffan pituudesta olisi voinut myös aavistuksen verran karsia.
Kokonaisuutena silti todella hyvä osa Eastwoodin tuotantoa. Hyvä viihdepläjäys, jossa macho Clint jälleen näyttää kaapin paikan.
