Tuima katse, korkea otsa ja kähisevä ääni. Kuka tulee mieleen? Tietysti kaikkien pallinaamojen kuningas Christopher Lambert. Chris on niin paha puunaama, että jo hänen katsomisestaankin saa tikkuja. Eikä mitää söpöjä pikku tikkuja, jotka saa sormilla napattua pois, vaan aitoja Torspo-tikkuja. Kunnon lasikuitua, joka kirvelee niin että itku meinaa tulla.
Tällä kertaa Mr. Highlander näyttelee salakuljettajana elantoaan hankkivaa Dani Servigoa, miestä jonka veli varasti pahiksilta 400 miljoona dollaria. Sitten veli piilotti rahat veneeseen ja meni tapattamaan itsensä. Ainoa joka tietää mistä vene löytyy on Dani. Hän saa kaverikseen Mario Van Peeblesin (Heartbreak Ridge) näyttelemän Colen. Jos oikein ymmärsin, niin Cole on eräänlainen palkkasotilas, joka tekee yhteistyötä DEA:n kanssa. Tai teki. Ihan sama.Tietysti pahikset haluavat rahat takaisin ja Iso-pomo Loomis (Patrick ”Capt. Picard ” Stewart ) lähettää ykkösmiehensä Armor O’Malleyn (Denis ”palomies” Leary) Danin ja Colen perään.
Pohjimmiltaan kyseessä on siis toiminnallinen buddy-komedia. Kaksikko Lambert-van Peebles ei etukäteen mitään hurraa huutoja aiheuta. Vaikka toinen onkin mustamies ja toinen valkoinen mies, niin eivät he mikään Tappavista aseista tuttu Riggs-Murtaugh parivaljakko ole. Mitähän tästä keitoksesta tulee kun lisätään soppaan elokuvan kirjoittanut Stephen Sommers (Muumio) ja ohjaajaksi lykätään pääasiassa tv-sarjojen jaksoja ohjaillut Deran Sarafian (CSI, House), sitten sylkäistään kattilaan ja annetaan koko paskan palaa pohjaan. Noh, jäljelle jää vauhdikasta toimintaa maalla, merellä ja ilmassa.
Välillä tuntuu että joitain kohtauksia puuttuu. Eikä kyse oles edes mistään väkivaltaisista kohdista, vaan ihan perus siirtymistä. Esim. yhtäkkiä Lambert seisoo jossain. Ehkä elokuvan tekijöiltä on jäänyt jotain kuvaamatta ja ei ole jaksettu/pystytty tekemään asialle jälkeenpäin enää yhtään mitään. Elokuvan tekijät ovat niin ylpeitä Learyn roolinimestä Armor, että sitä hoetaan koko ajan. Armor sitä, ja Armor tätä. Onhan se kieltämättä perhanan cool, mutta jotain rajaa sentään.
Gunmen on ehta 90-luvun tuote. Siinä ammutaan paljon, räjäytellään paljon, vilautetaan random-tissit (tietysti silikonitäytteiset) ja yritetään koko ajan vitsailla. Painotus sanalle yritetään. Tietysti mitään täydellisyyttä on turha vaatia tälläisiltä elokuvilta. Halvalla ja hätäisesti tehdyltä, vauhti on pääasia-elokuvalta.
Minussa on ehkä jotain vikaa, tai siis minussahan on aika paljonkin vikaa, mutta minä viihdyin mainiosti tätä katsoessa. Johtunee mahdollisesti myös todella vasyneenä suoritetusta elokuvan katselusta. Jos pelkkä Lambertin näkeminen elokuvassa kuin elokuvassa, aiheuttaa outoa mielihyvää, niin sitten tämä kannattaa katsoa. Jos mielihyvä on viimeinen tunne, joka mieleen tulee, niin ehkä on syytä jättää tämä väliin. Miksi tahallaan kiusata itseään?
