Geri´s game on Pixarin v.-97 valmistunut lyhytanimaatio. Se kertoo Geri nimisestä vanhasta miehestä, joka on viettämässä leppoisaa syksyistä iltapäivää puistossa, shakkia pelaten. Sitä ruudullisella pelilaudalla pelattavaa, rodut erottelevaa peliä, jossa mustat ja valkoiset nappulat syövät kilpaa toisiaan. Harmi vaan, että Gerillä ei ole pelikaveria. Omaksi onnekseen hän on vanhuudenhöppänä pölhökustaa, jolla on selvästi jakautunut persoonallisuus, joten pelikaveri löytyy kätevästi omasta seniilistä päästä. Pitää vaan aina joka siirron jälkeen kömpiä pöydän toiselle puolelle, niitä toisen värisiä nappuloita siirtämään.
Gerin molemmat persoonat, ovat varsin huonoja shakin pelaajia. Toinen on toki aggressiivisempi kuin toinen, mutta kummallakin on järkevät siirrot ihan hukassa. Varsinkin mustilla pelaava Geri tuntuu oikein yrittävän syöttää omia nappuloitaan. Hänen onnekseen se toinen Geri on liian pöllö kuittaamaan niistä selvistä, suorastaan kriittisistä virheistä. Ei tarvitsisi todellakaan olla mikään Kasparov, että tajuaisi syödä ihan siihen viereen kettuilemaan tulleen lähetin. Itse shakkipeli alkaa varsin perinteisellä kuninkaan edestä sotilasta kaksi ruutua eteenpäin siirrolla, johon toinen vastaa todella tylsällä, täysin identtisellä siirrolla. Olisin kaivannut tähän kohtaan jotain paljon pirteämpää. Vaikka Baloghin puolustuksen alustusta, tai jopa sisilialaiseen puolustukseen keskittymistä. Johon valkoisilla pelaava Geri olisi puolestaan voinut vastata iloisen räväkällä ratsun siirtämisellä vastustajan selustaan ja hemaisevan nuubialaisen kuningattaren ahdistelemista.
Ilmeisesti tämä lyhäri on tehty niille, jotka eivät osaa shakin sääntöjä tai eivät ainakaan tiedä sen strategiasta mitään. Tietämättömyys ei siis estä elokuvan ymmärtämistä, vitsit tai juoni ei ole liikaa sen varassa. Ehkä on kuitenkin ihan hyvä tietää, mihin shakissa oikein pyritään. Siinä yritetään saada vastustajan kuningas uhatuksi niin, ettei big bossman pääse karkuun, tai uhkaajien eteen ei saa edes mitään nappulaa siirrettyä.
Elokuvan musiikki sisältää pelkkää haitarinsoittoa, joka jostain syystä tuo mieleen ranskalaisen hanuristin Eiffel tornin katveessa ja rapean patongin tuoksun, joita tuuhea kainalokarvaiset pariisilaistarjoilijattaret tuovat pöytään, hameet ilmavasti hulmuten.
Geri’s Gamesta on vaikea nauttia todenteolla. Ei se ainakaan naurata, koska siinä otetaan selvästi kantaa siihen, että liian monet vanhukset jäävät yksin ja omien mielenterveysongelmiensa kanssa painimaan. Shakki on myös liian ”aikuinen” peli, että se tavoittaisi niiden lasten mielenkiinnon, jotka tämän katsottavakseen saavat. Eikä Geri hahmonakaan ole mikään kovin nuoriin vetoava trendikäs fruittari, vaan tuo mieleen oman pissiltä tuoksahtavan papan, joka tarjoaa aina niitä paskan makuisia pihlajanmarjakettukarkkeja.
