Elokuvan tekeminen on hienoa. Otetaan rahat ja juostaan – jos voidaan.
Guido Anselmi (Mastroianni) on arvostettu ohjaaja. Hän on kuvaamassa uusinta elokuvaansa. Lavasteet alkavat olla jo pystyssä, juuri sellaiset kuin hän on halunnut, mutta mies tahtoo vain vetäytyä lakanoiden väliin pelehtimään. Käsikirjoitusta ei ole, mutta rakastajattaria kuitenkin ja suunnaton avaruusalus keskellä maaseutua.
Fellinin kulta-ajan puoliväliin sijoittuva elokuva sisältää paljon itsetutkiskelua. Huikeat Nino Rotan musiikilla höystetyt kohtaukset ivaavat viihdemaailmaa ja samalla myös arkisempia ihmisiä. Fellinin töissä ominaiset ylinäytteleminen ja sirkustelu saattavat kuitenkin pitemmän päälle puuduttaa, varsinkin jos elokuvaa on pakotettu katsomaan TV-ruudulta. Nerokas työ siitä huolimatta.
