Läpi vuosikymmenten jatkunut Alien-taru sai lisää jatkoa vuonna 1992. Ohjaajasta ei ensialkuun ollut täyttä selvyyttä, ja kansainvälisellä elokuvarintamalla suomen suurinta toivoa Renny Harliniakin oltiin jossain vaiheessa palkkaamassa leffan työmieheksi. Vaikeudet saivat alkunsa ja homma kaatui lähestulkoon välittömästi. Ongelma saatiin kuitenkin ratkaistuksi ainakin toistaiseksi, kun nuori tulokas David Fincher tarttui puikkoihin ja Sigourney Weaver jatkoi pääroolissaan. Loppu onkin jo historiaa.
Leffan juoni on hyvin samankaltainen kuin aiemmissakin osissa. Aliens-leffan henkiin jäänyt kolmikko Ripley, Hicks ja Newt läjähtävät syrjäiselle vankilaplaneetalle pakokapselilla ja ruljanssi saadaan käyntiin. He eivät kuitenkaan matkanneet läpi avaruuden täysin yksin, ja ”haaksirikon” syykin käy hyvinkin selväksi. Tuhoisan onnettomuuden ja mahalaskun seurauksena Ripley selviää ainoana hengissä rytäkästä, vai selviääkö? Aiemmatkin leffat rustanneelta kynätiimiltä hieman erikoinen ratkaisu, mutta ei välttämättä mikään huono sellainen. Jottei menisi pelkäksi selittelyksi ja fiilistelyksi, hitaasti käynnistyvän leffan ympärille kehitellään ykkösosan tapainen, mutta hieman verisempi ajojahti katsojaa viihdyttämään. Alien vs vankilan väki on se pääjuonikuvio pelkistettynä.
Aliens-ohjaaja James Cameronin lattapääarmeijat on jätetty sikseen ja leffa pyrkii seurailemaan jo klassikoksi muodostuneen ykkösosan menestyksekkäitä jalanjälkiä. Limaisia irvileukia on tällä kertaa vain se yksi ja ainoa, mutta entistäkin häijympi ja elinvoimaisempi möröstä on tehty. Hirviö on muuten erittäin vahvoilla, jos vain unohdetaan muutamat surullisenkuuluisat CGI-kohtaukset, joissa elastinen simpanssia etäisesti muistuttava Alien luikkii häntä koipien välissä milloin minnekin. Kammoan tökeröä tietokonekuvaa, ei kiitos.
Vankilakompleksin asukit ovat täysiä sekopäitä, murhamiehiä ja raiskaajia, joiden kanssa yhdessä eläminen osoittautuu välillä vähän vaikeaksikin tehtäväksi. Jotenka vankilan asukeista lähinnä inhimillisiä piirteitä omaavien ja syvennettyjen päähenkilöiden – ja etenkin Ripleyn – kohtalot ehtivät kiinnostaa. Noin puolet väestä on kirjoitettu leffaan pelkästään välipalan osaan, mutta sehän on osittain homman nimikin. Alien-leffoissa pitää tulla ruumiita ja yhteenottoja naamat vastakkain. Fincher hoiti välttämättömän asian kunnialla kuntoon.
Fincherin David on aina ollut sen verran visuaalisen puolen kavereita, että jo tuolloin mies sai loihdittua kuvalliselta ilmaisultaan hienon elokuvan. Taidonnäyte tämä leffa mieheltä on, vaikka kuvauskokemus ei ollut helpoin mahdollinen eikä ongelmilta vältytty. Fincher itse on elokuvan teilannut täysin, mutta kyllä silloinen tulokas ohjaajapuolella työnsä on tehnyt ihan hyvin. Menettelevällä tasolla toimivasta käsikirjoituksesta löytyy pari pelastavaa ja mielenkiintoa ylläpitävää koukkua, eikä lopputulos ole vähiten Fincherin ansiota. Erilainen, mutta silti varsin onnistuneesti rullaava jatko-osa jatkaa aikajatkumoa vähintäänkin kohtalaisella tasolla.
Naisen asettaminen tarinoiden sankariksi vaati aikoinaan paljon rohkeutta, mutta onneksi pää pidettiin kuitenkin kylmänä. Ensimmäisen leffan aikoihin Ripleyn roolin saanut Weaver nousi ikään kuin puskista tähdeksi ja kaikkien tietoisuuteen. Weaver on ehtinyt kiittämään jo useampaankin otteeseen rooleistaan. Alien-leffa ei ole mitään ilman kantavaa voimaansa Ripleytä ja Weaverin tulkinnat ovat kokemuksen myötä muuttuneet paljon kypsemmiksi. Kolmosen näyttelijänsuoritus on mielestäni täysin verrattavissa aiempien osien töihin ja pistää kampoihin selvästi. Kaikkien onneksi Weaver on ottanut pestit aina vastaan, kuvitelkaapa vaikkapa Julia Roberts Ripleyn osaan. Niin juuri.
Elokuva-sarjan kahden kantavan voiman, luutnantti Ellen Ripleyn ja itse tappokoneeksi luokiteltavan hirviön jopa vuosisatoja kestänyt taistelu kulminoituu lopussa erittäin melodramaattisella tavalla. Ihan kuin leffasarjasta ei dramatiikkaa ennestään puuttuisi, tirskautetaan hommassa niin että isommallakin miehellä alkavat kyyneleet vieriä poskea pitkin. Se vähäinenkin arvostus mitä leffa on aikojen saatossa onnistunut keräämään, on pitkälti ansaittua. Aiemmat osat asettivat riman kuitenkin niin korkealle, että sitä oli lähes mahdoton ylittää. Silti leffa on myös jatko-osana mainettaan hivenen parempi ja ennen kaikkea perusviihdyttävä scifikauhuilu, vaikka siitä toivomisen varaa löytyy. Lopetus nostaa pojoja ja tämän ratkaisun myötä leffasarja olisi pitänyt lopettaa.
nimimerkki: Lutkus
