Jean-Claude Van Dammen läpimurto on usein mainittu hänen parhaimmakseen eivätkä nuo väittämät ihan huti menekään, sillä Bloodsport – viimeiseen asti on nimittäin yksi Van Dammen uran huippuhetkistä. Aika moni hepun leffoista onkin ottanut vaikutteita juuri tästä hienosta toimintapätkästä, kuten tunnelmalliset tappelufilmit Lionheart ja The Quest.
Tarina on hyvin perinteinen ”mestari ja oppipoika” -viritelmä. Van Dammen tulkitsema Frank Dux hakeutui nuorena Tanakan, mainetta omaava taistelija, oppiin, teon takana oli hieman velvollisuuden tunnetta. Nyt tehdäkseen mestarilleen kunniaa, Dux hakeutuu kuuluisaan Kumite-turnaukseen, johon kokoontuvat parhaimmat tappelijat hakkaamaan toisiaan verille. Dux matkustaa kisojen vuoksi Hong Kongiin, mikä aiheuttaa työnantajassa, Yhdysvaltain armeijassa, pientä närää. Perässään Duxilla on armeijan lähettämät korstot ja vastassaan häikäilemättömästi tappava tappelija, Chong Li. Duxin tukijoukoissa puolestaan seisoo hemaiseva reportteri Janice ja lihavahko tappelijakumppani Ray Jackson.
Bloodsport on elokuvallisesti hieman kökkö, mutta itse taistelukohtauksissa on taikaa. Tekijät ovat olleet osaamattomuudestaan huolimatta ihailtavan tosissaan, hylkäsihän Van Damme tarinan mukaan jopa Predatorin roolin tämän vuoksi. Kaikki on niin kasaria, että huhhuh. Musiikit, ennalta-arvattavuus, kaikki mahdolliset toimintaleffan kliseet, naurettavat homoeroottiset vivahteet ja järjen häviäminen järjettömälle väkivallalle ovat näitä 80-luvun tunnusmerkkejä, jotka voi bongata tästäkin legendasta. Kahdeksytlukulaisuus tuo kuitenkin lisää huvittavaa tunnelmaa, mikä nostaa teoksen viihdearvoa. Repliikit töksähtelevät karmean enkkuaksentin omistavien näyttelijöiden suista, mutta näyttelijäsuoritukset ja juoni ovat näissä leffoissa pelkkä sivuseikka, pääasia on veriset tappelukohtaukset ja niitä tässä pläjäyksessä kyllä riittää.
Van Damme on kyllä surkea näyttelijä, mutta toimintatähdistä hän on ehdoton suosikkini. Roolit ovat muihin kollegoihinsa verrattuna mukavan erilaisia ja taistelutaitoa kyllä riittää. Van Damme tekeekin elokuvissaan juuri sitä mitä osaa eli tappelee apinan raivolla.
Joku voisi pitää Bloodsportia kökkönä ja elokuvallisesti täydellisenä roskana, mutta tästä löytyy tunnelmaa ja hienoja taistelukohtauksia, jotka varmasti iskevät niitä hakeville henkilöihin. Bloodsport – viimeiseen asti sopii täydellisesti jätkäporukan illanistujaisiin, jossa ehkä mahdollisesti nautitaan alkoholipitoisia juomia. Meininki on viihdyttävää ja tunnelma on pienoisesta huvittavuudestaan huolimatta aidon rehellinen, mikä puuttuu uusista toimintaelokuvista, jotka ovat taantuneet typerän tusinaräiskinnän tasolle. Leffa on myös puhdas kunnianosoitus taistelulajimestari Frank Duxille, jonka elämään juoni perustuu.
