Majuri Rane (William Devane) pääsee pitkän koitoksen jälkeen kotiin ja asiat on muuttuneet. Sitten eräät kelmit epämääräisen texasilaisen (James Best) johdolla päättävät pihistää hänen kunnianosoitukset ja seuraukset ovat melkoisen veriset. Siitähän ukko sisuuntuu ja alkaa jahtaamaan syyllisiä apunaan Johnny Vohden (Tommy Lee Jones) ja luonnollisesti kelmit päksitään lonkalta.
Paul Schrader sai uransa alkuu aika ison menestyksen. Sitten hän kirjoitti elokuvan amerikkalaisten itsensä fasistisista asenteista. Siitähän alkoi melkoinen tuotantosekametelisoppa jonka seurauksena syntyi hyvin tyypillinen oikeistolaisfantasian vigilante-leffa. Väkivalta on siis ryppyotsaisen raakaa, henkilöhahmot ovat pahvipelättejä ja koko yhteiskunta osoittautuu täydellisen kelvottomaksi mihinkään. Ohjauksessa näkyy [movie]Katujen laki[/movie] sillä se on tiivistä ja tylyä. Ohjaus toimii ja käsikirjoittajan pätevyyttä ja aikeitakaan ei voi moittia, mutta jossain vaiheessa taustalla oleva ajatus putosi kyydistä ja ainoastaan merkityksensä menettänyt toiminta jäi jäljelle.
William Devane ruumiillistaa stoalaisen kostajan joka puhuu asiansa tasaisen koherentisti ja toimii yhtä tasaisen rauhallisella nuotilla. Tommy Lee Jones ei koskaan ole opiskellut näyttelemistä ja ukon tavaramerkkinä oleva jäyhyys näkyy jo nyt. Hän oli myös nuori joskus ja on jäyhä apuri jäyhälle päähenkilölle. Sankareita ei tällaisesta elokuvasta löydä ja roistotkin ovat päämäärättömiä kelmejä. Muita rooleja ei erityisemmin voi edes mainita niiden ollessa niin mielettömän unohdettavia.
Juonellisesti leffa on silkkaa sekametelisoppaa, mutta lopussa ammuskellaan ja se on aina miellyttävää se. Täydellisen yhdentekevä vigilante-pläjäys jonka taustalla (Paul Schraderin mukaan) piti olla kriittinen näkökanta Yhdysvaltojen omasta ilmapiiristä ja se katosi jonnekin. Idean mukana katosi myös kinografinen kiinnostavuus ja myytti siitä että Tommy Lee Jones on ollut aina vanha kurttunaama.
