Niinä päivinä, jolloin maailma tuntuu lähes sietämättömän kauniilta, kannattaa katsoa tunnelmaa tasoittamaan Juan Carlos Fresnadillon 28 viikkoa myöhemmin. Puolentoista tunnin lohduttomuudessa rämpimisen jälkeen kokenutkin elokuvankatsoja saattaa kaivata tukiryhmää kohdatakseen taas elokuvateatterin ulkopuolisen maailman.
Danny Boylen kulttiklassikon 28 päivää myöhemmin luoma idea raivotaudin kynsissä kamppailevasta maailmasta saa jatko-osassaan aivan uuden kauhistuttavan ulottuvuuden. Juan Carlos Fresnadillo välittää kauhun ja toivottomuuden katsojalleen voimakkaasti tavalla, johon moni kauhuelokuvantekijä pystyy vain haaveissaan. Toinen toistaan seuraavat vahvat kohtaukset saavat tukea John Murphyn huumaavasta musiikista.
Elokuva maksimoi jännityksen ensimmäisistä kohtauksista alkaen. Maalaistaloon hyökkäävä raivotautistenlauma ajaa Donin (Robert Carlyle) pakoon jättäen näin vaimonsa kuolemaan. Pian elokuvassa seurataan epidemian tuhoaman Britannian uudelleenkansoitusta amerikkalaisten sotilaiden voimin. Don ottaa vastaan maahan saapuvat lapsensa (Imogen Poots ja Mackintosh Muggleton) vain yhdistääkseen jäljelle jääneen perheensä hetkeksi ennen järkyttävän katastrofin uusiutumista.
28 viikkoa myöhemmin onnistuu kiertämään kauhuelokuvan jatko-osan sudenkuopat hienosti. Elokuva ei voi luottaa katsojan huumaantuvan uutuuden viehätyksestä, sillä raivotaudin saastuttamat verenhimoiset ihmiset ja Lontoon autiona ammottavat kadut ovat jo kertaalleen nähty erittäin onnistuneessa muodossa. Katsoja kohtaa samat hätkähdyttäjät uudestaan, mutta aivan ennennäkemättömällä energialla. 28 viikkoa myöhemmin on tiivis, taidolla koottu paketti, joka tarjoaa sopivassa suhteessa sekä kauhun väristyksiä, että pohdittavaa. Runsaan väkivallankäytön ohi järkyttävämpää on kuitenkin se, miten elokuva sammuttaa viimeisenkin toivon kipinän.
28 viikkoa myöhemmin –elokuvan maailma erottuu säälimättömyydellään. Tässä selviytymiskamppailussa mikään ei ole pyhää. Elokuva ravistelee arvoja, joita liitämme perheeseen ja yhteiskunnan tarjoamaan turvaan. 28 viikkoa myöhemmin shokeeraa voimakkaasti juuri perheen sisäisen katastrofin kuvaamisella. Tämän katsottuasi maailma ei tule tuntumaan yhtään paremmalta paikalta.
