Tove Janssonin muumit ovat edenneet julkisuuden skaalalla melkoisiin lukuihin, eikä Japanissakaan ole jääty ilman näitä rakastavaisen empaattisia pikku olioita. Pikemminkin päinvastoin, sillä Japanissa muumit ovat nouseet suureen suosioon ja hyvyyttään luonut Muumikirjoihin pohjautuvat sarjan ”Muumilaakson tarinoita”. Myöhemmin japanilaiset rupesivat työstämään elokuvaa nimeltä ”Muumipeikko ja pyrstötähti”, joka pohjautuu Tove Janssonin saman nimiseen kirjaan, joskin välillä hieman laiskasti.
Elokuva perustuu tapahtumiin, jotka tapahtuivat joitakin vuosia ennen ”Muumilaakson tarinoiden” tapahtumia. Muumilaaksossa eletään varsin leppoisia päivä, kunnes illalla muumitaloon löntystää talonsa menettänyt filosofi piisamrotta. Piisamirotta tuntee filosofisessa päässään, että kaikki ei ole kohdallaan ja aamulla väite ilmenee oikeaksi, sillä pilvistä on satanut mustaa vettä. Selviää, että tämä musta on avaruudesta laskeutunutta nokea ja Piisamirotan mielestä katastrofi uhkaa pientä ja vaivaista muumilaaksoa ylhäältä avaruuden pimeydestä käsin. Muumipeikko, Nipsu ja Pikku Myy lähtevät Tähtitornia kohti selvittämään kummallisen tapahtumasarjan aiheuttajaa. Seurue tapaa Televisiosarjastakin tutun Nuuskamuikkusen, joka kertoo heille pyrstötähdestä. Yhdessä Nuuskamuikkusen kanssa tutkimusryhmä saapuu erilaisten sattumien värittämänä tähtitornille, missä he kuulevat Pyrstötähden iskeytyvän maahan. Seurueelle tulee kiire päästä takaisin muumilaaksoon samalla, kun suuri komeetta uhkaa iskeytyä maahan.
Elokuva ei ole niin rauhaisa ja vilpittömän iloinen kuin TV-sarja vaan on paikoitellen jopa liian jännittävä perheen pienimmille. Tälläisiä kohtauksia ovat esimerkiksi se, kun Nipsu uhkaa jäädä graniitteja vartioivan liskon ruoaksi, Lihansyöjäkasvi Angosturan kohtaaminen ja itse pyrstötähtikin kaikessa kimaltelevassa kauneudessaan onnistuu pelottelemaan ja pelkäämään maailmanloppua. Koko elokuvan ajan ilmassa leijuu pieni pahaa aavistava tunnelmanpoikanen. Elokuva kuitenkin sisimmissään on sitä taattua muumilaatua. Ääninäyttely on kohdallaan (Vaikka ei sama kuin TV-sarjassa), Laulut mukavan rauhoittavia ja käsikirjoituskin on hyvä. Tapahtumat etenevät omalla painollaan ja katsoja voi itsekin tuntea olevansa muumien matkassa.
Elokuva ei ylety TV-sarjan tasolle, mutta on siitäkin huolimatta hyvä jokaisen muumien ystävän nähdä. Tavanomaisesti synkempi muumitarina, joka kuitenkin päättyy iloisesti ja harvasanaisesti. Tästä onkin hyvä jatkaa katsomalla ”Muumilaakson tarinoiden” ensimäinen jakso.
