Erityisesti väkivaltapätkistään tunnettu Walter Hill jatkoi mättöleffa Hard Timesilla alkanutta elokuvauraansa suoraviivaisella kaahailuleffalla Driver vuonna 1978. Yksittäisiä keikkakuskeja urakalla ajeleva Driver (Ryan O’Neil) on alansa paras autokuski ja tämän kylmäpäisyys auton ratissa takaa sen, että pärstään katsomatta jokainen rötöstelijä pääsee ehjin nahoin rikospaikalta pois, kuhan setelinipun verran kahisevaa toimitetaan palkaksi. Noh, vastapuolen kulkijana, myöskin omassa ammatissaan tavallista kovempi luu, Detective (Bruce Dern) pyrkii intensiivisesti saamaan pahamaineisen keikkakuskin kiinni ja toimittamaan tämä sen jälkeen tiilenpäitä lukemaan. Ei ole käsikirjoittaja leffaa juonella pilannut. Roolihahmojen nimetkin lähentelevät jo pirullisen nerokkaan mielikuvituksen tuotteita, löytyypä sieltä nimittäin vielä pelaajaa ja yhteysmiestäkin. Huippua.
Vaikka leffan nimestä saattaisikin jotain jo päätellä, odotukset tuskin tulevat täyttymään. Monenlaisilla kärryillä kyllä päristellään ahkerasti ja välillä korvia hulmuttelevat takaa-ajot jopa toimivat, mutta se siitä. Tieltä suistutaan kirjaimellisesti aina, kun Ryan O’Neil päästetään jäyhistelemään ruudulle. Tämän ”näyttelemistä” seuratessa käy muutama vaihtoehto mielessä; onko Hillin henkilöohjaus näin heikkoa, eikö herraa huvita yhtään vai pitääkö Driverin tarkoituksenmukaisesti olla se hiljainen työnsä moitteetta tekevä ammattimies, jonka ilmekään ei värähdä vaikka auto varastettaisiin alta. Mököttämisrooleja harvoin jaksaa katsella, ellei tulkitsijana ole joku jonka jo paikalle kärräämä karisma pelastaisi tilanteen fiaskolta. O’Nealin roolissaan nähtyään jokainen voi todeta Charles Bronsoninkin olevan Jim Carreyn veroinen kuminaama.
Ajeluleffoissa on joskus se vikana, että mitään muuta kuin sitä kaahaamista niistä ei saa irti. Siinäkin tapauksessa ajokohtaukset pitäisi toteuttaa niin rautaisella otteella, että katsoja pistetään suorastaan ällistelemään peltikolareita ja hienojen urheiluautojen puikoissa istuvien viileiden hemmojen vauhtijuhlaa. Driver nyt oikeastaan ei onnistu mitenkään mainittavasti tälläkään puolen – kenties jo vanhanaikaisen meininkinsä vuoksi – eikä leffaan kannata tuhlata aikaa edes laatikko nollilla -tason viihteen vuoksi. Leffa riepoo tylsistynyttä katsojaansa ärsykkeidensä voimalla niin pahasti, että suivaantuminen ja leffan kesken jättäminen käyvät lähellä.
Yksinkertaiseen toimintaelokuvaan on pyritty ja tavallaan siinä ollaan onnistuttukin. Tympeän tunkkainen toteutus ja kertakäyttöinen käsikirjoitus eivät yhteistuumin saa mitään aikaan ja Ryan O’Nealin ponneton suoritus pääjehuna kaaharina on sekin jo täyttä tervanjuontia. Vaikka voittaa ei voikaan muutoin kuin veikkaamalla, kannattaa rahat silti sijoittaa johonkin muuhun (Hill-elokuvaan) kuin ajan kalvamaan Driveriin. Voiton todennäköisyys tällöin kasvaa todella roimasti.
nimimerkki: Lutkus
