Oliver Stonen Vietnam-trilogian päättää Vietnamilaisnaisen Le Lyn omaelämänkerrallinen traaginen tarina. Mielenkiintoinen näkökulma tämäkin. Amerikkalaissotilaan mukana Amerikkaan kotiutuneen Le Lyn tarinasta ei vaiheita puutu. Samalla Stone yrittää maalailla ristiriitoja kahden sodassa olevan maan välissä.
Tommy Lee Jones vetää yhden parhaimmista rooleistaan amerikkalisena sotilaana ja aviomiehenä. sodan haamut kummittelevat vuosienkin jälkeen ja lanttuhan siinä sekoaa… Samalla tarina toimii eräänlaisena kasvu- ja selviytymistarinana. Vietnamilaisnaisen amerikoituminen ja sen tuomat ongelmat tuodaan myös esiin. Kiva kun on huomata että se jenkkilä nyt ei ihan sellainen taivastenvaltakunta olekkaan…
Rankoista aiheistaan huolimatta leffa tuntuu yllättävänkin tasaiselta. Jokin tietynlainen särmä aika-ajoin jää puuttumaan. Pitkän aikajanan läpi käyvä leffa hyppii ajassa eteenpäin välillä ehkä liiankin suurin harppauksin. Stonemaiseen tyyliin rainasta löytyy kuitenkin maininnan arvoisia hienoja pikkuohjailuja. Lyn ensimmäinen kosketus amerikkalaiseen esikaupunkielämään ostareineen on hienoa katseltavaa. Jääkaapit avautuvat kuin runsaudensarvet, ruokailu ja yltäkylläisyys on saatu tallennettua filmille erinomaisella tavalla.
Ihmiskohtaloita on välillä ihan mielenkiintoista seurata ja ihmetellä. Tämäkin menee paremman puutteessa. Ei kuitenkaan lähelläkään Stonen parhaimmistoa. Jotenkin vaan tarinan ainekset huomioon ottaen, leffasta jää vähän valju tunnelma olohuneeseen leijumaan. Ei muuta kun riisipuikot käteen ja basmattia nyppimään…
