Lähes jokainen tuntee Mr. Beanin, Rowan Atkinsonin esittämän vähä-älyisen naamaavääntelehtivän, mutta ajoittain myös sympaattisen hahmon, joka tuli tunnetuksi hahmon nimen mukaan nimetystä 80-luvun TV-sarjasta. Sitten vuonna 1997 Mr. Beanista ilmestyi elokuva, jonka ohjaajan pallilla istui Lunta tupaan -TV-sarjasta tuttu Mel Smith. Jo tässä vaiheessa arvostelua voin paljastaa, että metsään mentiin oikein urakalla.
Bean (Atkinson) työskentelee taidegallerian vartijana, joka on joutunut kaikkien muiden työntekijöiden silmätikuksi. Taidegallerian johtaja kuitenkin pitää Beanista, eikä suostu hyväksymään Beanin erotusta, vaan lähettää hänet Los Angelesiin analysoimaan ”Whistlerin äiti” -maalausta. Mutta Beanhan ei tunnetusti ole alan asiantuntija, joten on siis odottettavissa, että kohellusta syntyy…
…muttei tarpeeksi. Kaikkihan tietävät, ettei TV-sarjasta tehty elokuva toimi koskaan. Sarjassa ei ole juurikaan kunnollista juonta, vaan se koostuu Beanin sekoiluista erilaisissa paikoissa, aina uimahalleista huippuhotelleihin. Ja kun aletaan tekemään elokuvaa, tarvitaan syvällisempi juoni, jolloin sekoilut unohtuvat helposti. TV-sarjassa käytettiin hyvin vähän sanoja ja huumoria luotiin ilvehtimällä, mutta elokuvassa vastaavasti sanoja enemmän kuin ilmeitä, joka ei ole lainkaan ”beanmaista”. Kohtauksetkaan eivät ole valitettavasti enää vanhaan, piristävään tapaan valmiiksinaurettuja.
Rowan Atkinson olisi onnistunut roolissaan ehkäpä paremmin, jos hänen hahmolleen olisi annettu enemmän tilaa ja vastaavasti taas poistettu lukuisia huonosti näyteltyjä, ärsyttäviä ja turhia hahmoja. Ilvehtiminen kuitenkin sujuu vanhaan tapaan mallikkaasti. Peter MacNicol haparoi roolisuorituksellaan vähän siellä sun täällä, aina välillä hän onnistuu roolissaan ja välillä taas ei. Loppua kohden hahmosta muodostaa entistä tiukkapipoisempi, ja samalla myös ärsyttävämpi. Burt Reynolds tavataan myös pienessä roolissa, jonka hän vetää ihan kunnialla läpi.
Bean – Äärimmäinen katastrofielokuva on turha tekele, jonka suurin miinuspuoli on liialliset muutokset. Tästä olisi voinut tulla niin paljon enemmän, jos vain tekijät olisivat nähneet hieman enemmän vaivaa tähän. Ehkäpä tekijät olivat tienneet jo elokuvan tekovaiheessa millainen lopputulos olisi, ja nimenneet pätkän osuvasti katastrofielokuvaksi.
