Tässä oli sellainen elokuvahelmi, jonka sai lopulta nähtyä ja on pakko myöntää, että tässä elokuvassa on tehoa ja tyyliä.
Pienessä Tomanian valtiossa valtaan pääsee laman jälkeen Adenoid Hynkelin johtama tuplaristi-puolue, minkä kovanaamat rettelöivät kadulla. Diktaattori-Hynkelin apuna on lihava marsalkka Göring – eiku Herring ja hyytävä propagandaministeri Goebb.. eiku Garbitch. Eikä parodia ulotu pelkästään natsipuolueen kihoihin, myös naapurimaa Bacterian diktaattori Musso.. eiku Napaloni on rankka vitsi. Napaloni on koko ajan äänessä ja on pakko myöntää että on ajoittain hauskempi kuin Hynkel.
Chaplin vetää tuplaroolia. Hullua ja äärimmäisen rankkoja puheita pitävää Hynkeliä ja kilttiä parturia, mikä on klassinen Chaplin-kulkuri, joka lopussa sekoitetaan Hynkeliin.
Tämän elokuvan parodinen merkitys on paitsi historiallisesti suuri, myös ehdottoman loistava kuvaus diktatuurista ja siitä kuinka hölmöä se on. Aggressiivinen puhe on silkkaa siansaksaa ja eleet ovat kuin Itävaltalaisella tullivirkailijan lapsella Gör… eiku Herringin näyttäessä typerältä läskimoosekselta Goebb.. eiku Garbitchin kertoessa vaivihkaa diktaattorin aikeita diktaattorille itselleen ja erilaisista psykologisista jipoista, joilla Musso.. eiku Napaloni saa olonsa heikoksi.
Ainoa heikkous, joka muuten estää elokuvaa olemasta äärimmäisen hauska on tarinaa lomittavat kohtaukset ghetosta. Nämä eivät ole kuin ajoittain hauskoja ja siten rikkovat röyhkeän satiirin rytmiä. Ne ovat kuitenkin tarpeellisia kertomuksen kannalta ja luovat väistämättömän kehyksen, millä kulkuri saadaan Hynkelin tilalle.
Hauska ennen kaikkea Adenoid Hynkelin hulvattoman esiintymisen takia ja monen muun yksittäisen kohtauksen takia, joista parhaiten mieleen jää Hynkelin ensimmäinen puhekohtaus vaikuttavine poistumisineen.
nimimerkki: Jurpo
