Monet muistavat Chris Columbuksen Harry Potterien sekä Yksin kotona –leffojen ohjaajana. Mutta kovinkaan moni ei yhdistä häntä Gremlinsseihin – kataliin pikkuriiviöihin, jotka valloittivat maailman 80-luvun alkupuolella. Parasta olisi kuitenkin yhdistää, sillä Columbuksen rustaama Riiviöiden käsikirjoitus on riipivän upea.
1. Säilytä niitä pimeässä – ne inhoavat kirkasta valoa.2. Älä kastele niitä.
3. Älä ikinä ruoki niitä keskiyön jälkeen.
Nuo kolme ohjetta toimivat peruspilarina Riiviöt-elokuvalle ja niitä jokaisen lemmikkimogwain omistajan tulisi noudattaa – ihan oman turvallisuuden vuoksi. Ohjeet koskevat Columbuksen loihtimaa Mogwai-rotua, joiden voimaa monikaan ei voisi ikinä uskoa. Ja miksi voisikaan? Onhan leffan päähenkilö koko leffahistorian söötein sekä sympaattisin hahmo: tuskin ihmisnyrkkiä isompi karvapallero nimeltä Gizmo.
Tähän päivään mennessä Gizmosta ja sen hoito-ohjeista on kasvanut melkoinen klassikko. Vaikka itse tarina on muuntunut Columbuksen kaavailemasta tummaa huumoria pursuavasta komediasta tuottaja Spielbergin toimesta koko perheen katseltavaksi hömpäksi, ovat itse päästarat (=Mogwait/Riiviöt) metamorfooseineen Nerokkaita oivalluksia. Kyllä, ihan isolla kirjoitettuna. Gizmon kokema muutos ohjeiden rikkomisen vuoksi on hurja: hetkessä karvaturri on synnyttänyt joukon matelijamaisia (huomaa asettelu: hyvä nisäkäsmäinen otus ja paha matelijamainen riiviö). Sitten joulun rauhaan valmistautuva kyläpahanen onkin jo kärsimässä superilkeiden Riiviöiden terrorismista.
Perheleffamaisuus on pienenä verottavana tekijänä Riiviöiden niskassa. Vaikka ykkösosa kulkeekin Suomessa K-14-leimalla ja ratkiriemukas jatko-osa vain K-12-leimalla, on avausosa sangen särmätöntä tavaraa juonellisesti: ikävä kyllä, Spielbergin jälki näkyy taas kuvassa negatiivisena pehmoiluna. On kärjistetty paha ja on kärjistetty hyvä, eikä niiden kohtaamisesta voi seurata muuta kuin limainen sota. Onneksi karakterisaatio sentään on juuri niin upea, kuin jo sata kertaa taisin mainita.
Jos ei tässä vaiheessa vielä ole selvinnyt mistä on kyse, niin kerrottakoon, että hulluja keksintöjä lanseeraava keksijämies ostaa hieman epäilyttävin keinoin pojalleen lemmikin, ja tulee katumaan ostosta hyvin pian. Säännöt rikkoontuvat yksitellen, ja kohta kylä on pullollaan liskomaisia, verenhimoisia paholaisia. 80-luvun tähdenlennot Zach Galligan ja Phoebe Cates saavat toimia ihmiskunnan toivoina. Ja Dick Millerin suoritusta patrioottisena aurakuskina ei myöskään kannata unohtaa.
Riiviöt on ”todellinen klassikko” -otsikon alle niputettava leffa. Samaa kategoriaa on myös Jerry Goldsmithin teemamusiikki, jolle olisi suonut enemmän aikaa. Riiviöt ei ole yhtä hauska kuin seuraajansa, mutta originelli ja näppärä leffa. Suosittelen hankkimista lämpimästi. Mutta sitäkin enemmän suosittelen, että tarkastatte kotinne nurkat: “Cause you never can tell, there just might be a gremlin in your house!”
