Ihmissuhdehömppäelokuvat ovat valtaamassa Suomen elokuvateollisuuden. Lajityyppinsä kuuluisimmat edustajat ovat varmaan FC Venus sekä Lapsia ja aikuisia. Ensimmäinen meinasi kaatua keveyteensä ja jälkimmäinen raskauteensa. Näiden kahden välissä pujottelee Onnen varjo, joka sisältää painavaa asiaa, mutta viljelee kuitenkin paljon huumoria. Teemoina toimivat lapsettomuus ja parisuhteiden ongelmat.
Onnen varjoja varten voimansa yhdisti neljä elokuvaihmistä, jotka olivat viimeksi yhdessä vuonna 1993 elokuvan Akvaariorakkaus ansiosta. Anna-Leena Härkönen toimii käsikirjoittajana, Claes Olsson istuu taas ohjaajan pallilla ja Nicke Lignell näyttelee pääosaa yhdessä Tiina Lymin kanssa. Härkösen käsikirjoitus on paikoin vähän liian raskas ja saarnaava, vaikka sisältääkin hyviä juttuja, mutta Claes Olssonin elämänmakuinen kerronta ja ammattitaitoinen ohjaus paikkaavat vikoja.
Taiteilija Paula (Lymi) ja avioliittoneuvoja Jarkko (Lignell) ovat keski-ikää lähestyvä pariskunta, jolla menee rakkauselämässä todella hyvin, mutta lapsettomuus vaivaa. Paula ei voi saada lapsia, vaikka mitä on yritetty. Vauvakuume vain yltyy ja muut utelevat perheenlisäyksestä, mikä johtaa Paulan olon pahenemiseen. Työelämässään menestyvät Helena (Ahlroth) ja Mikko (Kinnunen) muodostavat toisen parin, jonka elämää leffa seuraa. Helena haluaa yllättäen lapsia täydelliseen elämäänsä, mutta Mikko kokee itsensä vielä nuoreksi, isäksi ei ole aikomustakaan.
Huumori ja dramaattiset kohtaukset kävelevät käsi kädessä läpi elokuvan. Välillä on vähän tylsää ja välillä jopa parodisiksi yltyvät kohtaukset tuovat hymyn huulille. Onnen varjot muistuttaa hyvin paljon perhekuvauksia Hellyyden ehdoilla ja Perhe on paras, joissa samalla tavalla vakavia ja surullisia asioita käsiteltiin lämpimän huumorin kautta. Asiansa osaava pläjäys muistuttaa välillä vähän liikaa televisiotuotetta ja astelee aika tuttuja latuja. Henkilöhahmojen aitous kuitenkin toimii ja dialogi on mukavan virkistävää kuunneltavaa. Tyypillinen suomalaisen elokuvan musiikkikäyttö ärsyttää, miinusta tällekin pläjäykselle kyseisestä synnistä. Lisäksi joitain asioita käsitellään liian pinnalisesti. Tyylikeinoksi otettu heiluva kamera ei toimi tällaisessa leffassa.
Tiina Lymistä en ole koskaan pahemmin pitänyt, hän on välillä jopa rasittava. Ihan ok Lymi on tässä, mutta ärsyttävistä piirteistä ei hän ole kokonaan päässyt eroon. Nicke Lignell on aina se Voitto kotiin! -juontaja, mutta tässä hän vetää varsin onnistuneen roolisuorituksen. Paremmin pärjäävät kuitenkin Benner & Benner -sarjan tähti Milka Ahlroth ja Heikki Kinnusen poika.
Kolmikymppisten ihmissuhdekriisit ja lapsikysymykset eivät ole vielä allekirjoittaneelle ajankohtaisia, joten kohderyhmään Onnen varjot luultavasti nappaa paremmin. Keskitasoa tällaisesta nuoremmasta näkökulmasta. Elämänläheiset tarinat kuitenkin yleensä iskevät tähän katsojaan ja sitähän on tässä leffassa tarjolla.
